Aikamme ”voidellut”– uudistetun evankeliumin airueet

kirjoittaja jarrut Ma Marras 19, 2018 8:06 am

Aikamme ”voidellut”– uudistetun evankeliumin airueet

“Sillä monta(!) tulee minun nimessäni sanoen, ‘Minä olen Kristus (messias, voideltu), ja he eksyttävät monta...” (Matt. 24:5)

Seuraavassa puhutaan ihmisistä, joita oikeasti on olemassa. Kysymys ei ole ainoastaan yhdestä, vaan useammasta henkilöstä. Vaikka heitä ei nimetä, he ovat yhtä todellisia, kuin sinä ja minä. Heitä tapaa varmimmin siellä, missä kohistaan “hengellisillä” ja mistä käydään suurin joukoin ottamassa vastaan opetusta ja varsinkin fyysistä parantumista.

Nämä uudistetun evankeliumin airueet puhkuvat saamassaan “voitelussa”. Heillä kun on leijonan luonto. Nämä uhka- rohkeat eivät häpeä sanoa sitä, että karitsan luonnolla ei tulla voittajiksi, vaikka ilmaisevat asian toisinpäin: “Ellei sisimmässäsi karju leijona, niin sinusta ei ole voittajaksi”.

He eivät kaihda pilkata niitä, joilla on orastava ja heikko usko ja jotka eivät yllä semmoisiin sfääreihin kuin he. Heille ei ole kylliksi siinä, että Jeesus on Hyvä Paimen tai Vapahtaja. Heillähän on sisimmässään Leijona, joka murskaa linnakkeita ja varustuksia. Nämä “oikean uskon” edusta- jat ovat vallantavoittelijoita, jotka tahtovat palkkansa, jos mahdollista, jo tässä ajassa.

He tahtovat “förskottia”; heidän luonnolleen ei sovi nöyryydessä ja kärsivällisyydessä odottaminen. Saat kuulla, kuinka nämä tehokkaat superuskovaiset käyttävät aikansa paastoon, rukoukseen, Raamatun lukemiseen ja kuinka he laittavat itsensä likoon ja voittavat...

He ovat auktoriteetteja, jotka saavat ihmisten jakamattoman huomion ja suosion. Heitä tarvitaan siellä, missä odotetaan tapahtuvan suuria. Heitä seurataan ihaillen ja he ovat menestyjiä. Näyttää siltä, että hovat myös Jumalan silmäteriä, koska he selviävät aivan mahdottomistakin tilanteista aivan kuin elokuvissa. He tallaavat vihollisen valtaa, — olen ollut tilanteessa, jossa näyteltiin saatanalle kengänpohjia. Joskus saa sen kuvan, että Jumalakin on ainoastaan heidän kaltaisiaan varten ja he sanovatkin, että Jumalakin on sidottu siihen, mitä ihminen tahtoo.

Heidän Kristuksensa ei ole heikkojen Kristus, vaan vahvojen ja aikaansaavien. He eivät enää tarvitse armoa, koska ovat saavuttaneet jopa synnittömyyden asteen. Siksi he eivät esittele armoa toisillekaan.

Aikansa heidän sallitaan olla muiden ihailtavina, mutta heillekin koittaa hetki, jolloin totuusväistämättä paljastuu. Mutta sanooko elämän Herra heille: “Sinä hyvä ja uskollinen palvelija, vähässä sinä olet ollut uskollinen, mene Herrasi iloon”? Sitä emme tiedä, jääköön se Herran asiaksi.

Tuskinpa heihin voidaan soveltaa Paavalin sanoja: “Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne”. Paavali ei kuvannut kristittyjen silmien eteen karjuvaa leijonaa, vaan heikon, kärsivän, verta vuotavan, vahvojen runteleman Kristuksen, joka riippui ristillä minun tähteni — ja sinun tähtesi (1. Kor. 2:2).

Siinä ei ollut korskeutta. Korskeus ei ole Isästä vaan se on maailmasta. Siinä ei ollut mahtavia ylisanoja. Siinä riippui runneltu rakkaus, joka ei pyhyydessään voi olla säälimättä meidän heikkouksiamme (Hebr.4:15). Mutta rohkeneeko kukaan katsoa, mitä tällaiset “voidellut” jättävät jälkeensä?

Ahdistuneen joukon, joka kouristuksenomaisesti piiskaa itseään ja mikä vielä pahempaa, — myös toisia — uskonnollisiin suorituksiin, joilla on hengellinen nimi. Tätä sinun tulee tehdä, ja tuota. Vasta sitten olet kelvollinen. He ovat nykyajan “galatalaisia”, joita Paavali saattaisi sanoa älyttömiksi, koska he yrittävät puristaa ihmisestätekojen kautta saatavaa pyhyyttä.

He jättävät jälkeensä joukon, joka erehtyy ajattelemaan, että heidän Mestarinsa on muuttunut orjapiiskuriksi, jolle kaikki se, mitä he itsestään saavat irti, on liian vähäistä. He saavat yksinkertaisen ja heikon uskovan vieraantumaan Hänestä, joka sanoi: “...moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet...” (Luuk.10:41). Kuvauksemme muistuttaa liiankin paljon niistä, joista Herra itse on kerran antava tyrmäävän todistuksen: “Minä en ole koskaan teitä tuntenut, menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät!” (Matt. 7:23).

Meidän tehtävämme ei ole kohdistaa näitä hirvittäviä sanoja kehenkään. Mutta meille kuuluvat sanat: “Pitäkävaari...valvokaa...”.

Paavo Lievonen

Ajattelemisen aihetta:

Nykyisin maailma uskaltaa tulla niin lähelle seurakuntaa kuin se
haluaa. Se vieläpä läimäyttää väitettyä Kristuksen morsianta

rohkeasti olkapäälle ja heittäytyy karkean tuttavalliseksi.

•

Evankeliumi vapauttaa, mutta se myös sitoo. Se vapauttaa lain vaatimuksista ja samalla se vapauttaa ihmisen omatoimisesta Jumalan miellyttämisestä. Jumalan tahdon täyttämisestä se ei kuitenkaan vapauta, mutta nyt Jumalan tahdon täyttääkin toinen — sijainen, Jeesus Kristus.

Niinpä evankeliumi sitoo ihmisen Kristukseen.

•

Sieltä, missä puhutaan eniten rakkaudesta, löytyy usein vähiten rakkautta.

•

Missä ihminen on suuri, siellä Jumala on pieni.

*********************************

Jos koetamme tavoittaa Jumalan läsnäolon ohjailemalla ajatuksiamme,se tuntuu katoavan meiltä silloin, kun emme ole keskittyneitä. Jos taas yritämme käyttää tunteitamme saadaksemme aikaan Jumalan läsnäolon, niin heti tunteittemme herpaantuessa Hänen läsnäolonsa katoaa. Jos koetamme ylläpitää Jumalan läsnäoloa omatoimisesti, se päättyytoimeliaisuutemme loppuessa. Läsnäolo vaatii samankaltaista luontoa.
Watchman Nee,
”Hengen vapautus” Ashram-tuki 1973

http://www.kristitynfoorumi.fi/PL32002.pdf

kirjoittaja jarrut Ke Marras 06, 2019 7:03 am

Kannattaa lukea taas uudelleen!
Ei nämä "voidellut" ole poistuneet näyttämöiltä, vaan jos entiset syrjääntyvät, uusia enemmän voideltuja astuu aina esiin, kuin "pop up" mainoksia. Ihminen on tarjottimella ihailun keskipisteenä, kaikessa. Ristin Evankeliumi ei kelpaa voidelluille, heillä on oma sanomansa, se, joka ei Evankeliumia ole, vaan on eksytyksen karkea esitys.

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
		1	2	3	4	5
6	7	8	9	10	11	12
13	14	15	16	17	18	19
20	21	22	23	24	25	26
27	28	29	30	31

Aikamme ”voidellut”– uudistetun evankeliumin airueet

Aikamme ”voidellut”– uudistetun evankeliumin airueet

Vs: Aikamme ”voidellut”– uudistetun evankeliumin airueet