Viekö tie ristiltä eteenpäin...?

Viekö tie ristiltä eteenpäin...?

Pauli Koskinen

"Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: Tässä on tie, sitä käykää"(Jes. 30:21). Eräs ystäväni opasti minua: - Hienoa, että sinulle on kirkastunut tämä taivastie, mutta älä jää paikoillesi, vaan sinulle on varattuna enemmän. Älä jää sinne ristin juurelle, vaan etsi voimaa elämääsi. Risti on kuoleman paikka. Meidän tulee tavoitella voimaa eikä jäädä heikkouden valtaan. Kristuksen pelastustyö oli mahtava, mutta sinun pitää… mennä eteenpäin. -

Olin todella hämmentynyt koska minulle oli opetettu, että Kristuksessa on kätkettynä kaikki, mitä ihminen tarvitsee elämiseen ja jumalisuuteen. Mieleeni juolahti raamatunkohta, josta tuli uskonelämäni ja -vaellukseni eräs johtoajatus: "Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta" (2.Kor.13:4-5).

Ymmärsin, että nämä houkutukset olivat minulle ikään kuin koettelemukseksi. Halusinko miellyttää ihmisiä vai halaisinko palvella Kristusta? (Gal.1:10) Jokainenhan haluaa nykyaikana olla voimakas ja mahtava sekä olla ihmisten suosiossa. Kuka haluaa olla halveksittu, heikko ja syrjitty? Olemme kaikki, kuten Paavali kirjoittaa (Gal.2:15), "luonnostamme juutalaisia", en tarkoita tätä syntyperältämme vaan uskonnoltamme: haluamme itse tekemällä tulla paremmiksi kristityiksi eli ryhtyä suorittamaan lakia tavalla tai toisella.

"Sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan". Jos kuulemme äänen takaamme, meidän on käännyttävä ympäri kuullaksemme puhuttelijaa. Olemme siis menneet ohi Hänestä, joka haluaa meitä puhutella: "Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne" (Sananl.1:23). On todella nöyryyttävää joutua nuhdeltavaksi, minkä tähden monella ihmisellä on suuri houkutus olla kääntymättä ja jatkaa itse valitsemallaan tiellä.

"Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko. Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?" (Gal.5:4-7).

Kuinka joudumme pois Kristuksesta? Siihen ei tarvita muuta kuin oman lihallisen mielen johdatus täydentämään omilla suorituksillamme Kristuksen ristillä meille ansaitsemaa pelastusta. Saatamme tuolloin näyttää muiden ihmisten silmissä mahtavilta ja jopa pyhiltä, mutta Jumala Kaikkivaltiaana näkee ihmisen sydämeen ja tietää asian todellisen tilan. Ihmisparka on hylännyt Jumalan armon ja joutunut pois Kristuksesta. Houkutus ei tule Hänestä, joka on kutsunut meidät pelastukseen, vaan Hän kutsuu eksynyttä lammastaan takaisin niin kuin Jeesus paimenvertauksessaan sanoo.

Vaistomaisesti siis yritämme noudattaa Jumalan lakia tullaksemme Jumalalle kelvollisiksi eli vanhurskaiksi. Paavali puhuu kuitenkin laista kuoleman lakina. Kiusallista on, että ellemme pysty täyttämään lakia viimeistä piirtoa myöten, olemme lain rikkojia ja Jumalan tuomion alaisia. "Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan" (Gal. 4:4-5). Onko Jumalan laki nyt kumottu, eikö se enää ole voimassa? Laki on viimeistä piirtoa myöten voimassa ja sen tarkoitus on ohjata meidät armoistuimen luokse.

"Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni" (Gal. 2:19-20). Kun Jumala kutsuu ihmistä pelastukseen Sanansa kautta, ihminen joutuu myöntämään oman syyllisyytensä lain rikkojana eli kuolemaan omille kyvyilleen ja yrityksilleen tulla taivaskelpoiseksi. Kun Jumalan armosta joudumme tähän heikkouden tilaan, saamme elää Hänelle. Oma minä, tuo hirmuhallitsija, on siis Kristuksessa kuollut ja ristiinnaulittu. Meidät pelastavan uskon alkuperä ei ole meistä, vaan Jumalan Pojan uskoa. Näin ehdottoman täydellinen on Jumalan pelastustyö.

Saatamme nyt helposti sanoa ettei meissä enää ole syntiä. "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä" (1.Joh.1:. Oppi synnittömyydestä johtaa pois totuudesta eli Kristuksesta. "Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi" (Gal. 2:17). Monelle kristitylle on vaikea paikka myöntää läheistensä keskellä olevansa syntinen kaikkine puutteineen ja vikoineen. Mieluimmin haluaisimme esittää parempaa mitä olemme ja "luonnollisen" (lihallisen) ihmisemme puolesta pyrkiä tulemaan pyhemmiksi omilla teoillamme. Tämän takia Jumalan laki tulee väliin ja osoittaa meille Pyhän Hengen johdossa synnin kauhistavuuden ja kuinka se riippuu meissä edelleen kiinni. Vain tätä kautta kirkastuu, mitä Jumalan armo todella merkitsee.

Jos haluamme olla totuudelle kuuliaisia, joudumme tunnustamaan Roomalaiskirjeen tavoin: "Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu" (8:6-11).

Saamme siis elää täällä lihassa Jumalan Pojan uskossa. Täällä elämme uskossa, mutta kerran perillä saamme elää näkemisessä. Olkoon meille kaikille elämä Kristus ja saakoon Hän lahjoittaa meille kaiken, mitä tarvitsemme elämiseen ja jumalisuuteen Hänen tuntemisensa kautta. "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä" (Room. 12:1-2).


http://www.kristitynfoorumi.fi/eteenpain.htm