Luento Kristus -juhlassa, Laukaa 11.8.2013 Kristus – Jumalan Salaisuus, Kol.2:2-4

kirjoittaja jarrut Pe Elo 15, 2014 1:41 pm

Kristus – Jumalan Salaisuus, Kol.2:2-4

Luento Kristus -juhlassa, Laukaa 11.8.2013

Kol 2:2-4 ”...että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Tämän minä sanon, ettei kukaan teitä pettäisi suostuttelevilla puheilla.”

Aikamme ihmiset suhtautuvat Raamattuun ja sen ilmoitukseen Kristuksesta monin tavoin. Toiset suhtautuvat siihen välinpitämättömästi, jotkut taas arvostavat sen moraali- ja etiikkakäsityksiä. Eräät, kuten ministeri Tuomioja, laittavat Raamatun samalle viivalle jopa Hitlerin Taisteluni -kirjan kanssa, koska Raamattukin antaa ylhäältä tulevia ja ihmiselle vahingollisia ”direktiivejä”. Näinhän hän äskettäin antoi ymmärtää Päivi Räsäsen Kansanlähetyspäivillä pitämää puhetta kritisoidessaan. Sitten on niitä, joille Raamattu on yksi ns. pyhä kirja muiden uskontojen pyhien kirjoitusten joukossa. Ja tietenkin on meitä kristityiksi kutsuttuja, joiden mielestä Raamattu on ainoa pyhä kirja ja Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle.

Jakeessa 4 apostoli Paavali, kuten Raamattu monessa kohdin, varoittaa niistä, jotka pettävät ”suostuttelevilla puheilla”. Petos tässä viittaa tietenkin siihen, että ihmisille tarjotaan oppeja ja teorioita, jotka pitävät hänet erossa Raamatun Jumalasta ja Hänen ilmoitetusta salaisuudestaan: Kristuksesta. Monet ovat uskoneet tällaiset suostuttelevat ja viekoittelevat puheet ja opit.

Paavali oli oppinut juutalainen, josta ilman Damaskon tien kokemusta olisi varmaan tullut yksi juutalaisen uskonnon kautta aikain tunnetuimmista rabbeista. Kolossa oli aikansa huomattava kaupunki, jossa oli myös aktiivinen juutalaisyhteisö. Taustansa takia Paavali tunsi hyvin monien juutalaisten uskonoppineiden pyrkimyksen osoittaa tietämystään loppumattomalla jaarittelulla juutalaisista perinnäissäännöistä, siitä mitä milloinkin sopii tehdä ja mitä ei. Uskonnoissa keskuksena on aina ihminen, hänen tekemisensä ja tekemättä jättämisensä. Raamatullisen uskon keskus on ihmisen ulkopuolella: Kristuksessa ja siinä mitä Hän on tehnyt.

Pakanoiden joukossa eri kultteihin liittyvät opit vaikuttivat toisiinsa ja sekoittuivat. Näitä oppeja koottiin myös kirjoitettuun muotoon. Kirjeessään Korinton srk:lle 1:22 Paavali mainitsee, että ... ”juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta...” ja jatkaa ”me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus”, 1:23. Aatteet Rooman valtakunnassa rakentuivat edelleen kreikkalaisen filosofian pohjalle. Suositussa kreikkalaisessa kulttuurissa tärkeänä pidettiin jumalten tahdon tietämistä. Monille uskonnollisille liikkeille oli ja on tänä päivänä tunnusomaista korostaa, että ihmisen pelastuminen perustuu salaiseen tietoon, salaiseen viisauteen (gnosis). Näitä oppeja, kuten tiedämme, kutsutaan yhteisellä nimellä gnostilaisuudeksi.

Gnostilaisuus ei niinkään esiinny omana uskontona vaan se pyrkii vaikuttamaan muiden uskontojen sisältöön, myös juutalaisuuteen ja kristinuskoon. Tämä siitä huolimatta, vaikka nykygnostilaisuuden sisällä toimii myös oma kirkkoliike. Gnostilaisuus esittäytyy kaikki hengelliset ”totuudet” hyväksyvänä ja maailmoja syleilevänä, yhdistävänä oppina. Nämä suostuttelevat puheet, järkeisopit, tyhjät petokset, kuten Paavali niitä kuvaa kirjeessään Kolossalaisille 2:8, uhkasivat seurakunnan tervettä oppia. Gnostilaiselta pohjalta nousee myös nykyinen karismaattinen käsitys ”erityisten voideltujen” omaamasta ”uudesta ilmestystiedosta”. Jumalan salaisuus Kristus on kaiken tällaisen ns. salaisen tiedon vastakohta.

Apostoli Paavali joutui varmasti vastatusten gnostilaisen ajattelun kanssa omassa toiminnassaan. Hän oli syntynyt Tarsossa, Turkin kaakkoisosassa, aikansa suurkaupungissa, jossa kreikkalainen filosofia kukoisti. Rooman valtakunnassa aatteet levisivät nopeasti. Hellenismillä oli luja jalansija myös Israelin alueella ja monet juutalaiset viehättyivät siitä. Olihan myös Raamatusta tuttu Herodes Suuri hellenismin suosija. Paavali tunsi hyvin, millaisia jumalia ja oppeja hänen aikalaisensa palvoivat. Suurten kreikkalaisten opettajien perinteet vaikuttivat tuohon aikaan vielä voimakkaina. Oppineena ja useita kieliä osaavana miehenä Paavali kykeni keskustelemaan aikansa pakanallisten pappien ja filosofien kanssa.

Varoituksessaan Paavalilla lienee ollut mielessä sofistit (kreikan sanasta sofia, ”viisaus”), eli kreikkalaisen viisauden opettajat, jotka maksua vastaan jakoivat tietoaan. Erityisesti väittelytaitoa ja vakuuttavaa puhetaitoa, joita piti osata, jos aikoi edetä yhteiskunnassa. Pitää osata puhua vakuuttavasti niistäkin asioista, joista ei mitään tiedä. Niinhän nytkin toimitaan. Yksi yhteneväisyys näiden muinaisten viisauden opettajien ja vaikkapa karismaattisen uskonnon ihailtujen julistajien välillä on raha. Sofistit jakoivat tietoaan rahasta, jopa siinä määrin, että heidän ahneutensa alkoi synnyttää laajaa paheksuntaa. Mm. Sokrateen oppilas Platon kuvasi sofisteja rahanhimoisiksi viisastelijoiksi.

Platonin ajatusten sanotaan vaikuttaneen suuresti gnostilaisuuteen. Platonilta on myös nimitys koskien aineellisen maailman luojaa, joka on ”maailmankaikkeuden rakennusmestari”, ja jota symboliikkaa viljelee mm. vapaamuurariyhteisö. Muinaista gnostilaista kirjallisuutta löydettiin vuonna 1946 Egyptistä. Se tunnetaan Nag Hammadin löytönä. Kirjallisuuden luonteesta antaa kuvan esim. Aadamin ilmestys (Apocalypse of Adam), jossa Aadam kertoo, että alunperin hänestä ja Eevasta tuli luojajumalaansa korkeampia olentoja mutta he menettivät kirkkautensa. Kirkkoisä Ireneus mainitsee Apt. 8 luvussa mainitun Simon noidan olleen gnostilaisuuden yksi tiennäyttäjä.

Kreikkalaiset filosofit osasivat toki lausua myös nokkelia totuuksia, kuten Sokrates puolustuspuheessaan: "...se mies luuli tietävänsä, vaikka ei tiennyt, minä taas en edes luule, kun en tiedäkään...” ja vielä ”...enhän minä siksi tee toisista tietämättömiä, että itse tietäisin, vaan juuri siksi että itse tiedän kaikkein vähiten. Nytkään minä en tiedä mitä hyve on...” Oikean tiedon paradoksihan on siinä, että ihminen ensin myöntää oman tietämättömyytensä, pienuutensa ja vajavaisuutensa. Raamatun ja Paavalin versio edellisestä voisi olla, 1.Korinttolaisille 8:2 ”Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee...” ja kun hän vertaa kaikkea tietoaan ja elämäänsä ennen ja jälkeen Kristuksen tuntemisen Filippiläisille 3:8: ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen.”

Salaisuudet kiehtovat ja lumoavat mielikuvitustamme. Mediassa saa suuren huomion, kun paljastaa suurelta yleisöltä salattuja tämän maailman asioita – kuten paljon esillä ollut CIA agentti Edward Snowden, Wikileaks -nettisivusto, yms. Hyvä tutkiva journalisti tuo esille salattuja aikomuksia, toimia ja niiden epäkohtia. On niitäkin, jotka tulkitsevat maailman tapahtumia pelkästään salaliittoteorioiden pohjalta ja näkevät niitä joka asiassa. Kristitylle ei pitäisi olla mikään salaisuus, että maailmassa on ns. salaliittoja niin pienemmässä kuin suuremmassa mittakaavassa. Syntinen ihminen toimii juuri niin tavoitellessaan maallista valtaa ja vaurautta itselleen. Niin on aina ollut ja aina tulee olemaan.

Kaikkea suunniteltua ei anneta tiedoksi kaikille ja monesti se on aivan perusteltua. On asioita, joista ei pidä puhua täysin avoimesti vaan luotetussa joukossa, kuten liikesalaisuudet, kansallinen turvallisuus, rikosten ehkäiseminen, yms. Emme mekään aivan avoimesti kerro kaikille omista asioistamme. Ihmisen maailmassa on siis paljon salattua, joka kiinnostaa. Toinen asia on, mikä osa tästä salatusta on ylipäätään merkityksellistä. Monia kiinnostavat suuresti ns. julkkisten asiat, joilla ei tosin ole mitään erityistä merkitystä. Silti näillä asioilla myydään lehtiä tuhatmäärin.

Maailman asioiden lisäksi ihmistä kiinnostavat yliluonnollisen maailman salaisuudet. Erilaiset henkimaailmaan liittyvät opetukset, tiedon etsiminen meedioilta ja erilaisilta profeetoilta, yms. kiehtoo monia. Monet kultit ovat saaneet alkunsa, kun niiden perustaja väittää omaavansa jotakin salattua ja suurempaa tietoa kuin muut. Aina on myös niitä, jotka uskovat tällaiseen väittämään ja lähtevät seuraamaan johtajaa toivoen itsekin pääsevänsä salatun tiedon lähteille.

Vaikka Jumala on salattu, kuten esim. Jesaja 45:15 mainitsee: ”Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja” – niin Hän on kuitenkin ilmoittanut itsensä, tehnyt tahtonsa ihmistä kohtaan tiettäväksi. Kaikessa luonnolliselle ihmiselle käsittämättömässä valtasuuruudessaan Jumalalla yksin on valta avata ihmisen ymmärrys käsittämään salaisuutensa. Luukas 18:34 luemme opetuslapsia koskien: ”Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin...”

Jumala täydentää, korjaa ja uudistaa meidän hengellistä ymmärrystämme koko elämämme ajan, koska vajavaisuudessamme emme kykene ottamaan kaikkea kerralla vastaan. Opetuslastenkin ymmärrys avautui aina lisää ajan myötä. Uskovan pitäisi säilyttää tällainen oikea avoimuus suhteessa Jumalan ilmoitukseen. Pitää ymmärtää, että ainakin osa siitä, mitä aiemman uskonelämäni varrella olen omaksunut, voi olla puutteellista ja jopa väärää. Monien kristillisten liikkeiden ja yhteisöjen heikkous on linnoittautua itselaadittujen dogmien taakse ja torjua perustellutkin vaatimukset niiden uudesta tarkastelusta ja korjaamisesta. Näin ei tueta uskovien hengellistä kasvua vaan estetään sitä.

Luukkaan evankeliumin viimeisessä luvussa luemme opetuslapsista vaeltamassa Emmauksen kylään ja kuinka he hämmentyneinä puhuvat juuri tapahtuneesta ristiinnaulitsemisesta ja Jeesuksen ruumiin katoamisesta haudasta. Jeesus itse liittyy heidän joukkoonsa ja alkaa selittää kirjoituksia. Lopulta todetaan Luukas 24:31 ”Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet...” Ja myöhemmin koskien opetuslasten joukkoa, 24:45 ”Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset...”

”...ja he tunsivat Hänet...” on hieno viittaus siihen, kuinka me opimme tuntemaan Herran: Jumalan meille avaamista Kirjoituksista. Vaikka opetuslapset elivät Herran kanssa, He oppivat tuntemaan kuka Hän todella on vain Kirjoitusten kautta. Vasta, kun Jeesus oli avannut opetuslasten ymmärryksen käsittämään Raamatun ilmoituksen ihmisen puolesta kärsivästä ja voittavasta Vapahtajasta Hän nousi taivaaseen. Uskonelämän aikana opimme aina lisää tästä Jumalan avatusta ”salaisuudesta”: Kristuksesta. Jumalan salaisuus ei siis ole jotakin sellaista, jota Hän ei halua tai aio ilmoittaa, vaan se on ilmoitettu ja tehty meille tiettäväksi.

Kristuksen salaisuus paljastetaan vain lapsenmielisille. Se on kätketty maailmalta, mutta löydettävissä, Matteus 11:25 ”Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.” Ei siis lapsellisille, naiveille, vaan niille, joille Jumala on Taivaallinen Isä ja jotka tulevat Hänen lapsikseen. Kuten 1.Korittolaisille 14:20 muistuttaa ”Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.”

Hengessä nöyrille ja Jumalan armoa tarvitseville syntisille Isä ilmoittaa Pojan ja Hänen merkityksensä ainoana ihmisen synnin sovittajana Pyhän Jumalan edessä. Matteuksen luvussa 16 Jeesus kysyy opetuslapsiltaan, ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?” ja keskustelu johtaa lopulta kysymykseen Matteus16:15 ”...Kenenkä te sanotte minun olevan?" , 16-17: Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika". Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. ”

Armon väheksymistä ei ole puhua ja opettaa Jumalan kaikenkattavasta laupeudesta meitä kohtaan. Asia pitää laittaa oikeinpäin: armon väheksymistä on antaa ymmärtää, että me ihmisinä voisimme omin teoin ja toimin lisätä jotakin Jumalan valmiiseen armoon, täydentää sitä tai jopa parantaa sitä omalla tai toisen kohdalla. Monelle on vaikea pala hyväksyä, ettei Jumalan armo riipu edes uskovan vaelluksesta – jos on uskova, elää aina myös armossa. Meidän kilvoittelumme ja hyvät tekomme eivät tuo armoon mitään lisää. Ne ovat hyviä asioita meille ja ympärillämme oleville ihmisille ja kristityn on hyvä niitä harjoittaa, mutta keneltäkään ei voi vaatia tekoja armon saamisen edellytykseksi.

Vaikka me yritämme saada toisia uskomaan, niin usko syntyy ja armo kirkastuu vain Jumalan toimesta ja Hänen ilmoituksestaan: se on Hänen armonsa lahja ihmiskunnalle. Me emme voi päästä perille siitä miksi toiset uskovat ja monet eivät usko – riittää, että tiedämme Jumalan hyvän tahdon koskevan kaikkia ihmisiä. Tämä Jumalan avattu salainen tieto ei kuitenkaan aina riitä. Kristityllekin tuottaa tyydytystä, kun uskotaan saatavan parempaa ja täydempää tietoa mitä toiset. Monelle Raamattu merkitsee Jumalan salattua ilmoitusta siinä mielessä, että sieltä etsitään aina uusia ja kiinnostavia ennen tuntemattomia ns. ”salaisuuksia”. Kristus on vain alkeet ja sitten mennään eteenpäin.

Eräät kristityt keskittyvät raamatuntutkimisessaan löytämään Raamatusta ns. raamattukoodeja, eli Jumalan sinne piilottamia piiloviestejä koskien ihmiskunnan historiaa yms. (Wikipedia: Raamattukoodi viittaa Michael Drosninin vuonna 1997 julkaisemassaan kirjassa The Bible Code tunnetuksi tekemiin väitteisiin siitä, että Raamatun teksti sisältää piiloviestejä, jotka löytyvät etsimällä tekstistä tasavälisiä kirjainsarjoja. Tasavälinen kirjainsarja muodostetaan valitsemalla tekstin jokin kirjain aloituspisteeksi ja ottamalla sitten esimerkiksi joka viides tai joka 344:s kirjain. Menetelmä on tunnettu jo 1200-luvulla, jolloin espanjalainen rabbi Bachya ben Asher esitti siitä esimerkkejä. Laajempaa julkisuutta raamattukoodi sai, kun Michael Drosnin julkaisi vuonna 1997 kirjan "The Bible Code". Kirjassa Drosnin esitteli useita toteutuneita ennustuksia, joita hän oli löytänyt. Drosnin esitteli muun muassa viittauksia John F. Kennedyn murhaan. Hän ennusti kirjassaan myös ydintuhon vuodeksi 2006. Teoksessaan Drosnin esitti että muut tekstit, kuten Moby Dick (Herman Melville klassikko v 1851, kertoo valaanpyytäjistä ja valkoisesta valaasta) eivät voisi tuottaa samanlaisia tuloksia. Australialainen matemaatikko Brendan McKay kuitenkin löysi Moby Dickistä samankaltaisia ennusteita, hän muun muassa löysi sieltä Martin Luther Kingin ja Yitzhak Rabinin salamurhat. Myös Charles Darwinin kirjasta Lajien synty on löydetty vastaavanlaisia ennustuksia. Kaikesta huolimatta Drosninin kirjasta tuli bestseller-teos ja hän kirjoitti sille jatko-osia: The Bible Code II:The Countdown (2002) The Bible Code III: The Quest (2006) Kriitikoiden mielestä raamattukoodin heikkous on siinä, että siinä laajasta aineistosta otetaan tarkoitushakuisesti esiin ne kirjainsarjat, joissa voidaan olla näkevinään jokin sana, jotka voidaan järjestää niin että niissä voidaan tulkita olevan jokin sanoma. On muistettava, että täysin mielettömistä kirjainsarjoista vaietaan. Randall Ingermanson A Review of: The Bible Code II by Michael Drosnin Brendan McKay, Assassinations Foretold in Moby Dick!, 1997 Lee Graham, The Origin Codes Singh 1999, 492-493 ) Onko meidän tehtävä johtopäätös, että Moby Dick ja Lajien synty ovat myös jumalallisia kirjoja? Entä mitä löytyisi Aleksis Kiven 7 veljeksestä tai Nummisuutarin Eskosta...?

Israelin 10 kadonneen heimon salaisuus kiehtoo monia ja asia on monelle ihmiselle maailmassa hyvin tärkeä, siitäkin huolimatta, että huolellinen raamatunluku paljastaa, etteivät nämä heimot minnekään kadonneet. Aikamme juutalaiset ovat myös kaikkien heimojen israelilaisia ja päinvastoin. (Sensijaan Israelia koskien Raamattu ilmoittaa ”salaisuuden” Roomalaisille 11:25 ”Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut...” - kohta viittaa Kristukseen, Jumala vie loppuun Israelin kohdalla päättämänsä lunastuksen asiat). Kristuksen toisen tulemuksen tarkka aika ja hetki on seikka, josta eräät haluavat päästä perille ja tekevät asiasta laskelmia tuoden niitä sitten julkisuuteen. Sitten ovat nämä lukuisat karismaattisessa liikkeessä kerrotut taivaassa käynnit, kuolleiden ja itsensä Kristuksen tapaamiset ja niihin liittyvät ”salaisuudet”, ilmoitukset, ja näyt.

Meillä voi olla hyvää tarkoittava harhaluulo, että voisimme jotenkin vahvistaa Raamatun auktoriteettia muille kuvaamalla eri tavoin – esim. edellä olevien esimerkkien kautta - miten erityinen kirja Raamattu on. Ikäänkuin auttaa tai täydentää Jumalaa tässä asiassa. Raamattu todella on aivan erityinen kirja, mutta kuvauksemme ei saisi perustua ihmismielen omiin lisäyksiin ja kuvitelmiin. Sellainen Raamatun puolustaminen ei toimi. Raamattu on annettu meille vain yhtä tarkoitusta varten, että ihmiset löytävät Jumalan avatun salaisuuden: Kristuksen. Kirjoitukset ovat kuitenkin salatut niiltä, jotka eivät etsi sieltä Kristusta. Jos Raamattua luetaan salaisena koodikirjana tai kansantarustona sen ihmeellinen salaisuus pelastuksesta Kristuksen kautta jää löytymättä.

Kun Jumala inspiroi Raamatun ja antoi sen ihmiskunnalle ihmiskirjoittajien kautta ( Jumalan inspiraatio ei ole mitään transsitilaa tai automaattikirjoitusta), Hän tietenkin tarkoitti ilmoituksensa kaikille ihmisille kaikkina historian aikoina. Raamatun ymmärtäminen ei ole ihmiselle ylivoimaista. Raamatun jumalallisen luonteen takia sen syvällisyys ja viisaus on kuitenkin jotakin sellaista, mitä ihmismieli ei koskaan kykene luotaamaan pohjaan saakka. Aina löytyy uusia ja uusia kerroksia, uusia elämyksiä, jotka virvoittavat meissä olevaa henkeä. Kaikesta tästä huolimatta Jumala on viisaudessaan huolehtinut myös siitä, että Raamatun keskeinen viisaus ja salaisuus on hyvin selkeä ja tunnettava.

Raamatun salaisuuden ymmärtämiseen Jumala on siis asettanut yhden ehdon: Raamattua voidaan oppia ja sitä voidaan ymmärtää vain Jumalan Pyhän Hengen avaamana. Pyhä Henki avaa Raamatun ilmoituksen vain niille, jotka uskovat Jumalan olemassaoloon ja etsivät rehellisesti Hänen anteeksiantamustaan. Kristus on siis ilmoitettu, avoin salaisuus. Hänet on ilmoitettu mutta Häntä ei haluta. Kristus ja Hänen merkityksensä ei tule todelliseksi, jos Hän merkitsee vain suurta ihmistä, ihmiskunnan opettajaa Buddhan, Muhammedin ja muiden ns. pyhien miesten tavoin. Usein Hänet myös kielletään täysin ja mielletään taruhahmoksi joulupukin ja tonttujen seuraksi.

Kristus, Jumalan ilmoitettu salaisuus, jää salatuksi jos en tunnusta kaikinpuolista ja täydellistä kelvottomuuttani Jumalan edessä. Jokaisessa meissä asuu valmius mitä pahimpiin tekoihin. Hitlerkin oli ihminen emmekä luonteemme puolesta ole sen kummempia. Tällainen ajatus tuntuu meistä pahalta. Jumalan armosta kaikki ihmiset eivät lankea pahimpiin tekoihin, mutta silti kaikki ovat yhtälailla syntisiä ja kelvottomia Jumalalle omassa itsessään. Synti on maallisen ihmisen ominaisuus, ei vain yksittäisiä tekoja. Teot ovat tämän ominaisuuden seurausta. Koko maailma on synnin ilmapiirin kyllästämä. Kun ihminen ei ole nöyrtynyt oman syntisyytensä tunnustamiseen, Sana ei puhu hänelle, se ei avaudu, ei lohduta eikä anna toivoa. Vain Kristuksen salaisuuden vastaanottaminen ja tunnustaminen avaa hengelliset silmämme näkemään totuuden.

Kun apostoli puhuu ”täyden ymmärtämyksen koko rikkaudesta” hän viittaa ymmärrykseen Kristuksesta, jossa ”kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä”. Samoin kuin meidän iankaikkisuutemme, iankaikkinen elämämme, on kätkettynä Kristuksessa, samoin ovat nuo apostolin viittaamat viisauden ja tiedon aarteet. Monet asiat ovat meiltä salassa. Monet tämän maailman asiat, henkimaailman asiat, taivaan asiat – ja niin pitääkin olla. Mutta kaikki ne tietää Kristus. Se, että Kristus tietää puolestamme, riittää.

Muinaiset uskonnot, jotka edelleen ovat nykyisen new age ajattelun pohjana, lähtevät siitä, että ihminen kehittyy jumalallisessa tiedossa ja maailmankaikkeuden salaisten lakien tuntemisessa, koska hänessä itsessään asuu jumaluus tai ainakin jumaluuden ”kipinä”. Se voidaan sytyttää ”liekkiin” erilaisten menetelmien ja omien toimien kautta, joita ovat esim. itämainen meditaatio, jo valaistuneen opettajan kosketus, ym. Tätä ihmisen jumalallistumista mysteeriuskonnot ja niiden perilliset edustavat. Ihminen voi omin pyrkimyksin päästä salatun jumaluustietoisuuden lähteille.

Raamattu on täysin erilainen koskien ihmiskäsitystä. Se on radikaalisti kaikkea tätä vastaan ja esittää täysin erilaisen kuvan ihmisestä ja ihmisen kyvystä. Itseasiassa ihminen on täydellisesti kyvytön oikeaan jumalalliseen tietoon ellei sitä hänelle anneta. Raamattu kehottaa ihmistä katsomaan itsensä sijasta toista, jossa on kaikki se jumaluus, tieto ja ymmärrys johon ihminen omassa tilassaan maan päällä ei koskaan yllä.

Suositun mutta väärän opetuksen mukaan meidän tulisi elää jatkuvaa voittoelämää maan päällä. Julistetaan, kuinka tässä maailmassa kristillisyys voittaa ja kuinka tosi kristitty on sairauden, köyhyyden ja kaiken heikkouden voittaja jo nyt. Jos siis on ihan oikeasti uskossa ja käsittänyt Jumalan universumiin luomat hengelliset lait oikein. Mutta kristitty kokee kipuja, ahdistuksia, epäonnistumisia ja pettymyksiä tässä ajassa. Se ei kuitenkaan ole asia mihin meidän huomiomme pitäisi jäädä kiinni. Loppujen lopuksi ei merkitse mitä muut ajattelevat tai mitä itse ajattelen itsestäni ja tilanteistani, vaan se merkitsee mitä Jumala ajattelee minusta. Kun Jumala katsoo sinua ja minua, Hän ei huomioi epäonnistumisiamme vaan Hän näkee meidät Kristuksessa. Kristus on voittaja meidän edestämme.

Siksi mekin olemme siis voittaneet, mutta jotakin sellaista mikä on maailmalta salassa ja mikä tulee näkyviin lopulta vasta tämän maailmanajan jälkeen. Raamattu puhuu paljon toivon suuntaamisesta maallisista taivaalliseen toivoon, kuolemanjälkeiseen elämään. 1Kor.15:54 ”Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu". Jae 7 ”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! ”

"Herra, sinä tiedät kaikki...”, totesi murtunut Pietari Joh.21:7. Pietarin elämä romahti, kun Jumala näytti hänelle hänen todellisen luontonsa Jeesuksen pidätyksen ja teloituksen yhteydessä. Vielä vähän aiemmin Pietari oli ylpeästi vakuuttanut ettei missään tilanteessa kieltäisi mestariaan (Matt.26:33-35, Joh.13:36-38). Niin kuitenkin tapahtui ja se oli Pietarille valtava pettymys. Hän ei ollut se joka luuli olevansa: jalomielinen ja rohkea juutalainen mies, joka ei missään tapauksessa jätä ystäväänsä. Luulot itsestä olivat karisseet. Kun haudasta noussut Jeesus vielä armollisesti muistutti Pietaria tapahtumasta, Pietarilla ei enää ollut mitään korulauseita eikä puolusteluja esitettävänään Kristukselle, ainoastaan: ”Herra sinä tiedät kaikki... ”

Kuinka lohdullista onkaan, että voimme tehdä saman yksinkertaisen tunnustuksen, kun koemme, että kaikki loppuu, mahdollisuudet on käytetty, emme osaa, emme tiedä, emmekä ymmärrä. Ei tarvita pitkiä liturgioita eikä katumusharjoituksia ym., vaan aidosti nöyrä mieli. Me olemme kätketyt Häneen, Hän tietää kaiken puolestamme. Me emme voi sanoa omaavamme kaikkea viisautta ja tietoa. Emme aina edes aivan tavallisistakaan asioista. Toimimme välillä aivan tyhmästi ilman mitään viisautta. Kaikesta huolimatta elämme jo nyt Kristuksessa ja elämämme ja tulevaisuutemme on kätketty Häneen. Hän näkee, Hän tietää, Hän osaa, Häneen saamme ja voimme uskoa ja luottaa – ei omaan viisauteemme vaan Häneen, jossa sekä me itse että kaikki maailmankaikkeuden viisaus ja tieto asuu.

Ef.5:32 luemme: ”Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.” Ja 1Kor.12:13 ”sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. ” Kristuksen kaikenkattavaa merkitystä yksilökristitylle ja seurakunnalle kuvaa eräs vertaus, jossa Kristus on meri. Meressä kelluu avoimia pulloja, jotka ovat meren ympäröimiä ja sisältä täynnä meren vettä, Kol.2:10 ”ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää...”. Me olemme näitä pulloja Kristus meressä, Hänen ympäröimiään, Hänen täyttämiään. Ei ole kysymys siitä, kuinka me itse näemme itsemme ja toisemme, miltä meistä tuntuu ja kuinka vajavaista elämämme on. Kyse on siitä, kuinka Jumala näkee sinut ja minut. Hän näkee meidät Kristuksen ympäröiminä ja täyttäminä: pyhinä. Kolossalaiskirje 1:27: ”...kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. ”

Juhani Aitomaa