Helvetti & evankelioimattomat ihmiset

Helvetti on top 3-listalla asioissa, jotka kristillisessä uskossa vaivaavat ihmisiä. Ajatus ihmisistä ikuisessa piinassa ja Jumala sadistisen näköisenä ukkona pilven reunalla on monen suomalaisen mielikuva asiasta. Miksi Jeesus puhui niin paljon helvetistä? Miksi Jumala lähettää ihmisiä helvettiin? Miksi ikuinen piina ajallisesti ”lyhyistä” synneistä? Miksi kaikki eivät vain voisi pelastua? Entä ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia? Viimeksi mainittu kysymys on mielestäni kaikkein vaikein, jota kristinuskoa kohtaan voidaan heittää.

Nämä asiat nousevat pinnalle, enkä edes ajattele vastaavani kysymyksiin täydellisesti (tähän ei kykene kukaan). Mielestäni voimme kuitenkin nostaa esiin näkökulmia, jotka tuovat asioita uuteen valoon, ja jotka antavat meille loogisesti päteviä vastauksia. Paikka paikoin teksti voi olla vaikea sisäistää, mutta tekstin lukeminen pariin otteeseen auttaa. Vaikeat kysymykset vaativat joskus vaikeita vastauksia.

Ennen kuin sukellamme näihin vaikeisiin kysymyksiin, huomautan kolmesta asiasta. Ensinnäkin on hyvä huomioida aika, jossa elämme. Timothy Keller toteaa, että aikamme on läpeensä individualistinen (yksilökeskeinen) ja usko yliluonnolliseen on monin paikoin hylätty. Länsimaalaiset pahastuvat helvettiä käsittelevistä opinkohdista, mutta pitävät vetoavana niitä kohtia, joissa käsketään kääntämään toinenkin poski ja antamaan anteeksi.

Monissa muissa kulttuureissa ”toisen posken kääntäminen” taas on järjetöntä. Se sotii sisäistä vaistoa vastaan. Näille ihmisille ajatus tuomion Jumalasta ei ole mikään ongelma. Olemme siis kulttuurimme lapsia ja se vaikuttaa siihen, mitkä asiat meitä häiritsevät ja mitkä eivät.

Toiseksi on kysymys ”miten rakastava Jumala voi lähettää ketään helvettiin”? Tätäkin asiaa on selvennettävä. On ymmärrettävä, että kaikki ihmiset, jotka rakastavat, ovat toisinaan täynnä vihaa. He vihastuvat rakkautensa tähden. Jos todella rakastamme jotakin, me vihastumme jos joku vahingoittaa häntä.

Äiti, joka rakastaa lapsiaan, suuttuu nähdessään jonkun aiheuttavan lapsilleen vahinkoa. Miksi Jumala toimisi eri tavalla? Rakastavan Jumalan on vihattava pahuutta ja vääryyttä – muuten hän ei olisi rakastava. Jos Jumala ei vihastuisi mistään, Hän olisi välinpitämätön, ja silloin Hän ei olisi rakastava.[1]

Kolmanneksi on muistettava, että Raamatun kuvaukset helvetistä ovat kielikuvia. Kun olemme tekemisissä kielikuvien kanssa, on oltava varovainen. Uskon, että helvetti on pohjimmiltaan sitä, että ihminen joutuu olla erossa Jumalasta. Myöhemmin osoitan, että tällainen ihminen ei itse asiassa koskaan tule haluamaan Jumalan läsnäoloon, helvetti on lukittu sisäpuolelta.

Jeesuksen helvettipuheiden konteksti

Minkälainen oli se kulttuurikonteksti, jossa Jeesus esitti näkemyksensä helvetistä? Lainaan seuraavassa pitkästi David Instone-Brewerin kirjoitusta kirjasta ”The Jesus Scandals”.[2] Hän toimii tutkijana Cambridgen yliopistossa erikoisalanaan rabbiininen kirjallisuus (nämä ovat juutalaisten kirjoittamia teoksia, joiden avulla saadaan informaatiota myös Jeesuksen ajan juutalaisuudesta).

Jeesuksen aikana juutalaiset uskoivat, että kaikki juutalaiset pääsevät automaattisesti ”tulevaan aikaan”. Osa heistä jakoi ihmiset kolmeen ryhmään: (1) vanhurskaat (2) pahat ja (3) näiden välimaastossa olevat (enemmistö). Vanhurskaat menisivät suoraan ”tulevaan aikaan”, pahat helvettiin ja välimaastossa olevat joutuisivat kärsimään hetken helvetissä, jonka jälkeen heidät siirrettäisiin tulevaan aikaan. Mitä Jeesus ajatteli juutalaisten opetuksesta?


Jeesuksen aikana Galileassa pyöri eräs toinenkin tunnettu rabbi (opettaja): Johanan ben Zakkai. Hänen tunnettu vertauksensa tuo esille juutalaisten käsityksen helvetistä:

”Eräs kuningas kutsui kaikki ihmiset tulevaan suurjuhlaan. Kuningas ei kuitenkaan kertonut, milloin juhla alkaisi. Viisaat ihmiset pukeutuivat parhaimpiinsa ja jäivät odottamaan tulevan juhlapaikan ovelle sanoen: ”Kaikki on varmasti jo valmiina alkamaan”. Tyhmät ihmiset jatkoivat töitään sanoen ”varmasti juhlien alkuun on vielä rutkasti aikaa”.

Yhtäkkiä kuningas avasi ovet ja juhlat alkoivat. Viisaat kävelivät sisään hienoissa vaatteissa, mutta tyhmät tulivat juhliin likaisissa vaatteissa. Kuningas iloitsi viisaista, mutta oli vihainen tyhmille. Kuningas sanoi: ”Ne, jotka ovat tulleet juhlavaatteissa saavat istua ja ravita itsensä pöydän antimilla, mutta ne, jotka tulivat likaisissa vaatteissa, saavat seistä ja katsella vierestä.”

Vertaus osoittaa tyypillisen juutalaisen käsityksen, jonka mukaan kaikki juutalaiset pääsevät ”tulevaan aikaan”, mutta kaikki heistä eivät saisi tasavertaista kunniaa (tyhmät eivät saaneet osallistua juhla-ateriaan). Jeesus todennäköisesti tunsi Johanan vertauksen ja vastauksena siihen hän kertoi oman vertauksensa (Matt. 22:2-14. Katso myös 25:1-13):

”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä.

Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.” Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua.

Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.'”

Jeesuksen vertauksessa mies, jolla ei ollut juhlavaatteita, ei saanutkaan jäädä sisään, vaan hänet heitettiin ulos. Muualla Jeesus sanoi, että kukaan juutalaisista ei pelastu, elleivät he kadu syntejään (Luuk. 13:28). Jeesus siis otti hurjan askeleen pois juutalaisesta teologiasta ja hänen opetuksensa oli heille melkoinen shokki.

Jeesus puhui helvetistä paljon (evankeliumeissa 45 jaetta) ja syynä saattoi olla juuri se, että hän joutui vastustamaan suurta juutalaisten joukkoa väärine käsityksineen. Jeesuksen opetus helvetistä oli skandaali jo silloin, mutta se on sitä edelleen.

Ihmiset suuttuvat asiasta vielä 2000 vuotta myöhemmin, joskin hiukan toisista syistä. Monet valittavat, että on epäreilua tuomita karkkivaras samalla tavalla kuin sarjaraiskaajamurhaaja. Raamattu väittää vastaan ja toteaa Jumalan olevan eräänä päivänä täydellisen oikeudenmukainen.

Jeesus kuvasi helvettiä juuri samalla tavalla kuin muutkin sen ajan juutalaiset: hän kutsui sitä Gehennaksi (tämä on alkukielen sana, joka on meille käännetty helvettinä). Gehenna oli konkreettinen laakso Jerusalemin eteläpuolella.

Aikoinaan eräs porukka uhrasi siellä vauvoja Moolokille (2. Kun. 23:10), joten paikalla oli ikävä maine. Jeesuksen aikana laakso toimi kaatopaikkana, jossa paloi jatkuva tuli ja madot viettivät juhla-ateriaa. Ei ihme, että paikka tuli symboliksi helvetille.

Erilaisia vastauksia

On tunnustettava, että kristilliseissä piireissä helvettiä koskeviin kysymyksiin annetaan erilaisia vastauksia. Henkilökohtaisesti pidän tärkeänä, että vastattaessa vaikeisiin kysymyksiin, kristillisen uskon selitysvoima on myös otettava huomioon. Kristillinen usko vastaa moniin tärkeisiin kysymyksiin, kuten: ”Miksi kaikki on saanut alkunsa?”, ”Miksi universumi on hienosäädetty elämää varten?”, ”Olemmeko täällä sattumalta vai suunnitelman seurauksena?”,

”Onko objektiiviselle moraalille perusteita?”, ”Mikä on ihminen?”, ”Mikä meitä odottaa kuoleman jälkeen vai loppuuko elämä hautaan?” jne. Kristillinen usko lepää lopulta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen varassa ja ylösnousemus lepää vakuuttavien historiallisten faktojen varassa. [3] Kun on saanut jonkinlaisen käsityksen kristinuskon valtavasta selitysvoimasta, on parempi lähestyä vaikeita kysymyksiä.

Gregory Boyd nostaa esiin muutaman näkökulman, jotka tulee ottaa asiassa huomioon:[4]

(1) Ihmisten rajallinen näkökulma. Meidän on hankalaa ja täysin mahdotonta käsittää, miten Jumala kykenee pitämään kaikkea hyppysissään. 7 miljardin ihmisen perään katsominen näyttää meille melko ylivoimaiselta tehtävältä. Jumala tekee varmasti kaikkensa, että jokainen voisi pelastua. Jumala on täydellisen oikeudenmukainen. Niinpä, jos helvettiin joutuu joku, joka meidän mielestämme ei sinne kuuluisi, se johtuu rajallisesta näkökulmastamme, ei siitä, että olisi tapahtunut vahinko.

(2) Jumalan todellinen luonne. Jumala saattaa monien mielestä vaikuttaa sadistilta, joka syö sipsiä nojatuolissa katsellessaan ihmisiä kärsimässä. On kuitenkin muistettava, että millainen Jumala sitten onkaan, hän ei voi olla sellaista, jota emme löydä Jeesuksesta. ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” sanoi Jeesus. Hesekiel 18:23: ”Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?”.

(3) Kukaan ei voi pelastua ilman Jeesuksen sovitustyötä. ”Ei ole muuta nimeä annettu, jossa meidän tulisi pelastua”. (Matt. 11:27; Ap. t. 4:12; 1. Tim. 2:5).

(4) Raamatun perusteella sellaisetkin ihmiset pelastuivat, jotka eivät olleet tunteneet Jeesusta henkilökohtaisesti. Vanha testamentti on täynnä pyhiä, jotka tulevat olemaan ”tulevassa ajassa”. Mukana on jopa pakanoita (Nooa, Job, Melkisedek).

Heprealaiskirjeen luku 11 esittelee lukuisia uskon sankareita Vanhasta testamentista. Selitys tähän täytyy olla se, että Jeesuksen sovitustyö sulkee sisäänsä niitäkin ihmisiä, jotka eivät ole evankeliumin vaikutuspiirissä. Uskon, että tämä pätee myös hyvin nuorina lapsina kuolleiden ja kehitysvammaisten kohdalla. [5]

Jumalan asenne niihin, jotka tuomitaan

Jeesus puhui helvetistä paljon ja hänen opetuksensa mukaan ihmisillä on kuoleman jälkeen kaksi mahdollisuutta. Ristin ryöväreistä vain toinen pelastui (Luuk. 23:43). Rikas mies joutui tuonelaan, Lasarus pääsi Aabrahamin helmaan (Luuk. 16). Jeesus tulee toisessa tulemuksessaan jakamaan kansat kahteen ryhmään (Matt. 25). Muutama asia on sanottava Jeesuksesta ja helvetistä.

(1) Hän ei missään anna olettaa, että Hän nauttisi siitä, että jotkut joutuvat helvettiin. Itse asiassa Jerusalemin kohtalon kohdalla Jeesus itki, koska juutalaiset eivät ymmärtäneet, että Jumala kutsui heitä luokseen.

Jumala olisi halunnut suojella heitä kuin kanaemo suojelee poikasiaan (Matt. 23:37). Ristillä Jeesus rukoilee Isältä anteeksiantoa ristiinnaulitsijoilleen (Luuk. 23:34). Hän ei siis toivota heille hyvää matkaa helvettiin, toisin kuin elokuvien pääosahenkilöt tappeluiden loppukohtauksessa.

(2) On ymmärrettävä, että Jeesus ainoastaan varoitti ihmisiä. Ei siis pidä paikkansa, että puhe helvetistä on vain pelottelua. Jos lääkäri sanoo, että sinulla on aivoissa kasvain ja kuolet viiden kuukauden sisällä, se voi pelottaa, mutta se on totuus.

Jos Raamattu on oikeassa helvetin suhteen, silloin asiasta puhuminen ei ole pelottelua, vaan tosiasia, josta tulee varoittaa. Olisi jopa väärin, ellei ihmisiä varoitettaisi. Niin kuin astmapotilaan tulisi lopettaa poltteleminen, syntisen ihmisen tulisi tehdä parannus ja uskoa Jeesukseen.[6]

Ihmisen valinta

Ihmisen vapaa tahto johtaa siihen, että edes Jumala ei voi taata kaikkien pelastusta. Usein Jumalan kaikkivaltius käsitetään väärin. Jumala ei kuitenkaan voi tehdä mitään loogisesti mahdotonta, kuten pelastaa vapaan tahdon omaavan ihmisen väkisin.

C. S Lewisin fantasiakirja ”Suuri avioero” esittelee linja-autolastillisen ihmisiä, jotka tuodaan helvetistä taivaan porteille. Ihmisille tarjotaan uutta mahdollisuutta, mutta kaikki kieltäytyvät siitä – niin lässyttävä naisihminen kuin arvovaltainen teologikin. Jumala ei lähetä ketään helvettiin, ihmiset valitsevat sen itse.

Hes. 18:23:n mukaan Jumala ei tahdo kenenkään tuhoa vaan heidän pelastustaan. Room. 1:20-32:ssa sanotaan kolmesti, että Jumala jätti ihmiset sen valtaan, mitä he halusivat tehdä. Paatuneet ihmiset rakastavat sitä tilaa, vaikka muille asia näyttäytyy kauhistuttavana. Tästä voisi usea ihminen puhua paljon, jolla on läheisyydessään eri aineille riippuvaisia henkilöitä.

Helvetin lukko on sisäpuolella. Ihmisiä ei pidä helvetissä Jumalan tahto, vaan heidän oma tahtonsa. Tämä sopii yhteen sen kanssa mitä tiedämme ihmisluonnosta. Rakkaus pyrkii laajentamaan reviiriään, koska se on avointa ja avaraa, itsekkyys ja viha sen sijaan vetäytyy itseensä ja se on ahdasta, kapeaa ja pientä. Helvetissä ihmiset eristävät itsensä, koska siihen heidän pilaantunut luonteensa johtaa.

Tästä helvetti itse asiassa syntyy: ihminen eristää itsensä pois Jumalasta ja muista ihmisistä. Tässä elämässä olemme prosessissa, jossa jokainen valintamme vahvistaa meitä jompaan kumpaan suuntaan suhteessa Jumalaan. Ihminen, joka aina torjuu Jumalan, ajautuu lopulta täydelliseen eristäytymiseen.

Jo tässä elämässä voi nähdä mihin ihmisten itsekkyys ja muiden vihaaminen voi johtaa. Jos heidän elämänsä jatkuisi loputtomasti, lopputulos ei olisi kovin kaukana siitä, mitä Raamattu itse asiassa sanoo helvetistä. Luuk. 16:ssa on vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Rikas mies ei kuolemansa jälkeenkään tuonelassa ymmärrä kunnolla, mitä on tapahtunut.

Hän muuttuu itse asiassa vielä pahemmaksi ja hän olettaa, että (köyhä) Lasarus palvelee häntä (rikasta). Tämä kehityskulku on nähtävissä jo täällä huume-, alkoholi-, uhkapeli- ja pornoriippuvuutena. Ajan kuluessa tarvitaan enemmän ja enemmän koukuttavaa ainetta, jotta voisi kokea saman ”potkun”. Tämä alkaa johtaa yksinäisyyteen ”kukaan ei ymmärrä!”.

Kuten C. S. Lewis on sanonut: ”Meissä kaikissa kasvaa jotakin, mistä tulee helvetti, ellei sitä napsauteta poikki nupullaan”. Helvetissä ihmisten nöyryys ja arviontikyky puuttuuvat täydellisesti. He ovat suljettuna itsekkyytensä vankilaan. Jumala antaa ihmisille sen mitä he todella haluavat: vapaus Jumalasta. C. S. Lewis on sanonut:

”Lopussa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka sanovat Jumalalle ’tapahtukoon sinun tahtosi’ ja niitä, joille Jumala sanoo ’tapahtukoon sinun tahtosi’.”[7]

Tuomion pituus

Ihmiset huomauttavat usein, että on epäoikeudenmukaista saada ikuinen rangaistus synneistä, jotka ovat kestäneet rajallisen ajan. Näin ollen Jumala ei olisi oikeudenmukainen rangaistaessaan ihmisten rajallisia syntejä rajattomasti.

On todettava, että oppi nimeltään annihilationismi on saanut jonkun verran jalansijaa monissa kristilliseissä piireissä. Sen mukaan Jumala lopulta tuhoaa nämä ihmiset, eikä helvetin tuomio näin ollen jatku iankaikkisesti. Ainoastaan seuraus on ikuinen, koska paluuta ei enää ole.

Mutta mitä jos tuomio todella on iankaikkinen? Kolme loogisesti pätevää näkökulmaa voidaan nostaa esiin puolustamaan väitettä iankaikkisesta rangaistuksesta: [8]

(1) Maallisessakaan laissa ei aina oteta huomioon, miten kauan rikoksen tekeminen kestää. Murhan voi tehdä viidessä sekunnissa, silti siitä saa elinkautisen (joissain maissa jopa kuolemantuomion). Kysymys on rikkomuksen luonteesta, ei kestosta.

(2) Miksi pitäisi ajatella, että jokaisesta synnistä seuraa vain rajallinen rangaistus? On totta, että valehtelusta ja aviorikoksesta seuraa rajallisia seurauksia. Vaikuttaa kuitenkin täysin omanlaiselta synniltä kieltäytyä ottamasta vastaan Jeesuksen ansaitsemaa pelastusta. Jos torjumme Jeesuksen, torjumme Jumalan. Ottaen huomioon kuka Jumala on, teemme mittasuhteiltaan äärettömän suuren synnin.

(3) Koska Jumala on äärettömän hyvä ja kunnioitettava, häntä tulee siksi äärettömästi kunnioittaa ja palvoa. Synti Jumalaa vastaan aiheuttaa iankaikkisen rangaistuksen. Helvetissä nämä ihmiset itse asiassa jatkavat ikuista synnin tekemistä Jumalaa vastaan. Näin ollen ”rajallinen rikkomus aiheuttaa rajattoman rangaistuksen” ei ole pätevä vasta-argumentti. Ihmiset tekevät syntiä Jumalaa vastaan loputtomasti.

Douglas Groothuis on yksi aikamme suurimpia apologeettoja. Hän painottaa sitä, että helvettiä ei voi erottaa (a) ihmisen synnistä, (b) Jumalan pyhyydestä ja (c) Jeesuksen rististä. Me olemme ihmisinä rikkoneet Jumalan käskyt ja olemme syyllisiä.

Lainrikkojat ansaitsevat tuomion. Jumala on kuitenkin antanut poikansa meidän tähtemme kuolemaan, jotta voisimme pelastua. On siis äärettömän vakava synti torjua Jumalan pelastussuunnitelma, koska Hän on antanut ainoan poikansa kuolemaan meidän tähtemme.[9]

Mitä tapahtuu niille, jotka eivät ole kuulleet?

Kyllä, kysymys on vaikea. Sanoisin, että tämä on kristillisen uskon kannalta jopa kaikkein vaikein olemassa oleva kysymys. Hyvä lähtökohta on lähteä liikkeelle asioista, jotka me tiedämme ja sitten lähestyä asioita, joihin ei ole suoria vastauksia. Me tiedämme, millainen Jumala on ja mitä Hän ajattelee ihmisen kohtalosta. Tässä muutama Raamatun jae:

* Hes. 18:23: ”Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema,
sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?”

* 18:32: ”Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema,
sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää”

* 33:11: ”Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra,
Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se,
että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää
pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!”

* 1. Tim. 2:4: ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat
ja tulisivat tuntemaan totuuden.”

* 2. Piet. 3:9: ”Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan,
vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on
kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan
vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.”

Tämän on oltava meidän perustamme, kun me lähdemme pohtimaan kysymystä niistä, jotka eivät ole kuulleet.

Jälleen on todettava, että kristityt jakautuvat asian kanssa kahteen koulukuntaan. Eksklusivistien mukaan ihminen, joka ei ole kuullut evankeliumia, joutuu kadotukseen. Inklusivistien mukaan on mahdollista pelastua, vaikka ei olisi koskaan kuullutkaan evankeliumia. Norman Anderson, joka edustaa jälkimmäistä linjaa, on sanonut, että kaikki pelastuvat Kristuksen sovitustyön kautta, mutta tietoisuus tästä tapahtumasta ei ole pakollista.

Näin ollen molemmat leirit uskovat siihen, että vain Jeesuksen sovitustyö pelastaa. Ero on siinä miten paljon ihmisen tulee tietää Jumalan pelastustyöstä. Eksklusivistit vetoavat yleensä Room. 10:9-17. Pointtina on se, että ”kuinka he voivat uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” (10:14).[10]

Teologiassa puhutaan kahdenlaisesta ilmoituksesta: yleisestä ja erityisestä. Yleisestä ilmoituksesta puhuvia raamatunkohtia ovat mm. Ps. 19:1-6 ja Room. 1-2. Yleinen ilmoitus pitää sisällään Jumalan luomistyön kädenjäljet ja omantunnon. Jo tuhansia vuosia sitten viisaat miehet katselivat taivaalle ja ymmärsivät, että kaiken takana täytyy olla suunnittelija. Erityinen ilmoitus on Jeesus Kristus ja Raamattu.

Ihmiset ovat langenneet, mutta he kantavat edelleen itsessään Jumalan kuvaa. Tämä tekee yleisen ilmoituksen mahdolliseksi. Lankeemuksen vuoksi ”hyviä ihmisiä” ei ole olemassa. Jos vertaamme itseämme Adolf Hitleriin tai Anders Breivikiin, olemme kohtuu hyviä ihmisiä. Jos vertaamme itseämme Jeesukseen ja Jumalan lakiin, luonteemme tulee ilmi nopeasti.

William Lane Craigin ratkaisu

Filosofi William Lane Craig on tämän päivän ykkösmies apologetiikassa. Hän omistaa kaksi tohtorintutkintoa. Ensimmäisen hän teki kosmologisesta Kalam-argumentista, joka on yksi vahva todiste Jumalan olemassaolon puolesta.[11] Toinen tohtorinhattu Craigilla on Jeesuksen ylösnousemuksesta. Hän on yksi tämän päivän johtavia ylösnousemustutkijoita.

Suomalaisten onneksi meillä on saatavana omalle kielellemme käännetty yksi Craigin kirja ”Valveilla”. Tämän kirjan viimeisessä luvussa Craig painii esitetyn ongelman kanssa. Esittelen lyhyesti hänen perustelunsa siitä, että jokainen, joka tulisi vastaanottamaan evankeliumin kuullessaan sen, tulee kuulemaan sen.

Paavali sivuaa aihetta Roomalaiskirjeen ensimmäisissä luvuissa. Jumala on tehnyt voimansa ja jumaluutensa tunnetuksi luomisteoissaan, joten kukaan ei voi puolustautua (Room. 1:20). Hän on kirjoittanut moraalisen lakinsa jokaisen ihmisen sydämeen, joten he ovat Jumalan edessä moraalisessa vastuussa (2:15).

[12] Vaikka Jumala antaa ikuisen elämän jokaiselle, joka vastaa oikealla tavalla luonnossa ja omassatunnossamme annettuun Jumalan yleiseen ilmoitukseen (2:7), surullinen tosiasia on, että ihmiset eivät palvo Jumalaa, Luojaansa, vaan sivuuttavat Hänet ja pitävät moraalista lakia pilkkanaan (1:21-32).

Johtopäätös: kaikki ihmiset ovat synnin vallassa (3:9-12). Kukaan ei voi lunastaa itseään vapaaksi vanhurskaan elämänsä avulla (3:19-26). Jeesus on kuitenkin kuollut puolestamme ja täyttänyt oikeudenmukaisuuden vaatimukset ja sovittanut meidät Jumalan kanssa (3:21-26). Pelastusta ei ole Kristuksen ulkopuolella (Ap. t. 4:12).

Teologiset ongelmat paljastuivat keskiajalla Euroopan laajenemisen myötä. Marco Polon, Kristoffer Kolumbuksen ja Ferdinand Magellanin kaltaiset miehet purjehtivat monissa paikoissa ja löysivät uusia maailmoja, joissa ei tiedetty kristinuskosta mitään. Näillä löydöillä oli kaksi suurta seurausta:

(1) Monien mielestä asiat suhteellistuivat. Vaikutti siltä, että mitään tiettyä uskontoa ei voitu pitää yleispätevänä kaikkien kohdalla. Kaikilla ryhmillä näytti olevan oma uskontonsa.

(2) Oppi kristinuskosta ainoana pelastukseen johtavana tienä muuttui julmaksi ja vaikeaksi käsittää. Ei ole ihme, että pluralismi, näkemys, jonka mukaan Jumalan luo johtaa monta eri tietä, on kiehtova (se on kuitenkin loogisesti todella ongelmallinen, mutta se on eri kirjoituksen aihe). Otan kuitenkin lyhyesti esiin muutaman virheellisen näkökulman, jota pluralistit monesti esittävät kristinuskoa vastaan.

Pluralistit väittävät usein, että on ylimielistä ja moraalitonta sanoa, että vain Jeesus voi pelastaa. On ylimielistä väittää, että muut uskonnot ovat väärässä. Siksi ajatus Jeesuksesta ainoana tienä Jumalan luo ei voi pitää paikkaansa. Tässä vastaväitteessä kuitenkin hyökätään tämän opin kannattajien luonnetta vastaan. Kuvitellaan, että joku tulee jonain päivänä keksimään aids-rokotteen.

Tämä henkilö on lisäksi ylimielinen ja haukkuu muut lääketieteen puolella olevat kaverinsa ääliöiksi. Tekeekö tämä tyhjäksi sen, että hän on keksinyt lääkkeen tappavaa virusta vastaan? Ei tietenkään. Kieltäytyisikö joku aidsia sairastava lääkkeestä vain koska sen keksijä on ärsyttävän ylimielinen? Tuskin. Näkemyksen oikeellisuus ei siis riipu sen kannattajien luonteesta.

Lisäksi, monet ovat vakuuttuneet siitä, että Jeesus on ainoa tie Jumalan luo, eivätkä he ole millään tavalla ylimielisiä. Monet ovat tulleet tähän johtopäätökseen vilpittömien tutkimusten kautta. Tässä väitteessä unohdetaan lisäksi se, että myös pluralismin kannattajat väittävät olevansa oikeassa. Heidän mielestään ne ovat väärässä, jotka ajattelevat Jeesuksen olevan ainoa tie Jumalan luo.

Toinen pluralistien vastaväite perustuu siihen, mihin maahan kukakin syntyy. Jos Janne Saarela olisi syntynyt Pakistaniin, hän olisi todennäköisesti muslimi, ei kristitty. Tämä on kuitenkin ongelmallinen väite. Ensinnäkään se ei millään tavalla ole mikään argumentti kristinuskoa vastaan.

Tosiasiat eivät muutu riippuen siitä kuka syntyy ja mihin. Samaa logiikkaa voitaisiin soveltaa myös ateisteihin: jos ateisti olisi syntynyt Intian kaduille, hän olisi todennäköisesti hindu. Tämä ei kuitenkaan ole mikään argumentti minkään uskonnon puolesta, eikä sitä vastaan, joten siksi sitä ei tulisi käyttää ollenkaan.

Nyt palaamme takaisin itse aiheeseen. Mikä on niiden kohtalo, jotka jäävät kristinuskon vaikutuspiirin ulkopuolelle?

Onko ongelmana tiedonpuute?

Onko ongelmana se, että Jumala lähettää helvettiin ihmisiä, vaikka heillä ei ole Kristuksesta tietoakaan? Raamatun mukaan Jumala ei kuitenkaan tuomitse ihmisiä jotka eivät ole koskaan kuulleet sillä perusteella, uskovatko he Kristukseen. Pikemminkin Jumala tuomitsee heidät luonnossa ja omassatunnossa ilmenevän yleisen ilmoituksen mukaan.

Craigin mukaan se, joka potee huonoa omaatuntoa ja haluaisi anteeksi ja heittäytyy luonnossa ilmoitetun Jumalan armon varaan, voi löytää pelastuksen. Tällainen ihminen ei pelastu ilman Kristusta, vaan sovituskuoleman etuja voidaan soveltaa ihmisiin, jotka eivät tunne Jeesusta. Näin oli asian laita Vanhan testamentin aikana lukuisien henkilöiden kohdalla.

Jotkut heistä, kuten Job ja Melkisedek eivät edes kuuluneet Israelin kansaan, jonka kanssa Jumala oli tehnyt liiton. Edelleen voi olla näitä ”Jobeja”, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia. Ongelma on kuitenkin siinä, että ihmiset eivät juuri täytä edes näitä yleisen ilmoituksen vaatimuksia. Ei ole aihetta suureenkaan toiveikkuuteen, että monikaan pelastuisi tällä tavalla – jos kukaan. Tosiasia on, että pelastus on tällä tavalla kaikkien ihmisten saatavilla. Niinpä tiedonpuute ei ole ongelma.

Todellinen ongelma

Craigin mukaan todellinen ongelma on tämä: jos Jumala on kaikkitietävä, Hän tietää ketkä vastaanottavat evankeliumin ja ketkä eivät. Tästä nousee vaikeita kysymyksiä.

(1) Miksi Jumala ei tuonut evankeliumia niille, joiden Hän tiesi ottavan sen vastaan, mikäli kuulisivat sen, vaikka he torjuvat yleisen ilmoituksen? Toisin sanoen, jos joku ei tulisi uskoon yleisen ilmoituksen perusteella, miksi hänen ei anneta kuulla erityistä ilmoitusta (evankeliumia)?

(2) Miksi Jumala edes loi maailman, jos Hän tiesi että kaikki eivät tule pelastumaan? Jumala olisi voinut pidättäytyä luomasta vapaita olentoja.

(3) Miksi Jumala ei luonut maailmaa, jossa jokainen omasta tahdostaan uskoisivat evankeliumin ja pelastuisi?

Vastaus kysymykseen 1.Tällaisia ihmisiä ei ole. On perusteltua olettaa, että monet niistä, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia, eivät olisi uskoneet sitä, vaikka olisivat kuulleet sen. Jumala on voinut kaitselmuksessaan järjestää maailman siten, että kaikki ne, jotka eivät koskaan kuule evankeliumia, ovat juuri tällaisia ihmisiä.

Jumala on liian hyvä antaakseen jonkun joutua kadotukseen siksi, että hän syntyi väärään maantieteelliseen paikkaan. Niinpä ne, jotka eivät kuule evankeliumia ja joutuvat kadotukseen, eivät olisi uskoneet evankeliumia vaikka se olisi heille julistettu. Kukaan ei voi tuomiopäivänä valittaa Jumalalle, että ”olisin pelastunut jos olisin kuullut evankelimin”.

On mahdollista, että Jumala kaitselmuksessaan teki maailman siten, että jokainen, joka tulisi ottamaan vastaan evankeliumin kuullessaan sen, tulee kuulemaan sen. Tiivistettynä: jokainen joka haluaa tai edes voisi tulla pelastetuksi, pelastuu.

Vastaus kysymykseen 2. Jumala halusi jakaa rakkautensa ja seuransa luotujen persoonien kanssa. Hän tiesi, että osa tulisi hylkäämään Hänet ja joutuisivat kadotukseen. Hän myös tiesi, että monet ottaisivat vastaan Hänen armonsa ja pelastuisivat.

Haluaisin huomauttaa, että näinhän ihmisetkin toimivat. Esimerkiksi monet menevät edelleenkin naimisiin, vaikka 50 % todennäköisyydellä avioliitto tulee päätymään eroon ja kyyneliin. Moni ottaa tietoisen riskin mahdollisesta kärsimyksestä huolimatta.

Vastaus kysymykseen 3. On loogisesti mahdotonta pakottaa joku tekemään jotain omasta tahdostaan. Kaikkivaltius ei tarkoita kykyä tehdä loogisesti mahdottomia asioita. Ei siis ole loogisesti mahdollista luoda maailmaa, jossa kaikki vapaan tahdon omaavat ihmiset välttämättä pelastuisivat.

Tällaisessa maailmassa voisi myös olla todella suuria puutteita. Kuvitellaan, että Jumala olisi luonut maailman, jossa kaikki pelastuisivat vapaasta tahdostaan. On kuitenkin mahdollista, että tällaisessa maailmassa olisi muita ylivoimaisia puutteita. Sellaisessa maailmassa voisi ehkä olla olemassa vain neljä ihmistä, koska viides ei enää haluaisikaan pelastua.

Paavali on tuonut esiin hyvin samansuuntaisia ajatuksia Ap. t. 17:24-28:

”Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin — itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun.

Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ’Me olemme myös hänen sukuaan.’”

Tämä teksti kuulostaa hyvin samalta, johon Craig tuli pelkkien filosofisten päättelyjen kautta. Painotan, että edellä esitetty ratkaisu asiaan on todennäköinen. Se ei ole loogisesti ristiriitainen vaan hyvin looginen. Se on mahdollinen ratkaisu. Niinpä näyttää siltä, että me synnymme sattumalta minne synnymme, mutta Jumalalla on todennäköisesti sormensa pelissä, vaikka emme sitä huomaakaan. [13]

Loppusolmu

Olen tuonut esiin joitain näkökulmia vaikeaan aiheeseen. Tässä vielä tiivistettynä se mitä olen yrittänyt sanoa:

* Jumalan rakkaus ja Jumalan viha eivät ole vastakohtia, vaan saman kolikon kääntöpuolia.

* Kun mietimme helvettiä konkreettisensa paikkana, on muistettava, että Raamattu puhuu siitä kielikuvien avulla. On siis oltava tarkkana muodostettaessa itselleen kuvaa helvetistä.

* Jeesus joutui puhumaan helvetistä paljon, koska juutalaiset luulivat kaikkien juutalaisten pelastumisen olevan automaatio.

* Vaikeita kysymyksiä on lähestyttävä niiden asioiden valossa, jotka tiedämme (kuten Jumalan luonne). Jumala ei halua kenenkään tuhoutuvan. Hän tekee kaikkensa pelastaakseen mahdollisimman monia.

* Helvetissä lukko on sisäpuolella. Ihmiset eristävät itse itsensä. He jatkavat Jumalan vastustamista loputtomiin (elleivät annihilationismin kannattajat ole oikeassa).

* Ne, jotka tulisivat vastaanottamaan evankelimin pelastuakseen, tulevat kuulemaan sen.

Mielestäni useat huomiot ovat melko vakuuttavia ja johdonmukaisia selityksiä kysymyksiin. Lopulta päädymme kuitenkin siihen, että meidän on luotettava siihen, että Jumala tulee olemaan täydellisen hyvä ja oikeudenmukainen tuomari jokaisen ihmisen kohdalla. Itse asiassa meidän suurin huolenaiheemme tulisi olla oma kohtalomme.

Tätä paperinippua ei voi lukea ilman, että kuulee evankeliumin. On viisaampaa pohtia näitä kysymyksiä sen jälkeen, kun itse on astunut Jeesuksen sovitustyön kautta Jumalan valtakuntaan. Päätän kirjoituksen edesmenneen evankelistan Kalevi Lehtisen osuviin sanoihin: ”Ihmeellistä ei ole se, miksi kaikki eivät pelastu. Pikemminkin on ihmeellistä, että yksikään pelastuu.”

Viitteet:

1 Keller 2011, 93-109.

2 Instone-Brewer 2012, 178-184.

3 Näin on sanonut mm. historioitsija E. M. Blaiklock ja Oxfordin professori Thomas Arnold, joka on kirjoittanut tunnetun 3-osaisen Rooman historian. McDowell 2006, 79; McDowell 1992. Ks. erilliset kirjoitukset Jeesuksen ylösnousemuksen todisteista.

4 Boyd 2005, 285-291.

5 2. Sam. 12:23:ssa Daavid sanoo kuolleesta vauvastaan: ”Minä menen hänen tykönsä, mutta hän ei enää palaa minun tyköni”. Pienet lapset pääsevät taivaaseen, mutta se tapahtuu Jeesuksen sovitustyön ansiosta.

6 Groothuis 2012, 653-661.

7 Lewis 1970; Keller 2011, 93-109.

8 Turunen 2011, 226; Craig 2012, 278-280.

9 Groothuis 2012, 653-661.

10 Kankaanniemi.

11 Jumalan olemassaolon puolesta on historian aikana esitetty kottikärryllinen todisteita (argumentteja). Kosmologinen argumentti keskittyy universumiin ja sen olemassaolon syyhyn. Kalam-argumentti menee yksinkertaisesti seuraavasti: 1) Kaikella, mikä on saanut alkunsa, on alkusyy. 2) Maailmankaikkeus on saanut alkunsa.

3) Siksi maailmankaikkeudella on oltava alkusyy. Alkusyyn täytyy olla persoonallinen olento, joka päätti luoda universumin. Tämä on loogisesti vedenpitävä argumentti. Nykyään se, että maailmankaikkeudella on alku, on tieteellisesti todistettu (tämä opetetaan kaikille yläastelaisille). Ks. erillinen kirjoitus aiheesta.

12 Tämän vuoksi kaikilla ihmisillä kaikkialla on käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä.

13 Samaan lopputulokseen on päätynyt J. P. Moreland. Katso lyhyt haastattelu Youtubesta https://www.youtube.com/watch?v=bFjWHKCnNBs

LÄHTEET:

Boyd, Gregory. 2005. Epäilijän kirjeet. Suom. Pekka Nieminen. 2. painos. Keuruu: Aika media.

Craig, W. L. 2012. Valveilla. Suom. Sini Luoma. Helsinki: Uusi tie.

Groothius, Douglas. 2011. Christian Apologetics. A Comperehensive Case for Biblical Faith. Downers Grove, IL: IVP Academic / Nottingham England: Apollos.

Instone-Brewer, David. 2012. The Jesus Scandals. Grand Rapids MI: Monarch Books.

Kankaanniemi, Matti. Jotkut uskovat toisin. http://gamma.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/vieraatus.htm

Keller, Timothy. 2011 Mihin Jumalaa tarvitaan? Uskon ja skeptisyyden vuoropuhelua. Suom. Marja Sevon. Hämeenlinna: Päivä Oy.

Lewis, C. S. 1970. Suuri avioero. Suom. Kari Krohn. Karatas-kirjat.

McDowell, J. 1992. Evidence for the Resurrection. http://www.leaderu.com/everystudent/easter/articles/josh2.html

McDowell, J. 2006. Enemmän kuin puuseppä. Suom. Susanna Kallamäki. Salo: Itätuuli-kustannus.

Moreland, J. 2012. Is There a Judgment? Youtube haastattelu osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=bFjWHKCnNBs

Turunen, Pasi. 2011. Uskon puolesta. Helsinki: Kuva & Sana.

Zacharias, Ravi & McGrath, Alister. Q & A: Those Who Have Not Heard or Seen Jesus. https://www.youtube.com/watch?v=6OdHGN57N5c

Hyviä huomioita, Stiina.

Raamatussa on myös se kohta, jossa Jeesus meni ennen Paratiisiin menoaan saarnaamaan Tuonelaan niille hengille, jotka Nooan aikana olivat tottelemattomia. Eikö hän nytkin voisi saarnata,

Luukkaan evankeliumi:
16:19 Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin
pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
16:20 Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi
hänen ovensa edessä täynnä paiseita

16:21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat
rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
16:22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet
Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.

16:23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan,
näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
16:24 Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja
lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään
minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'

16:25 Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi
sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa
lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
16:26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän
vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän
luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat,
pääsisi yli meidän luoksemme.'

16:27 Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä,
että lähetät hänet isäni taloon
16:28 - sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille,
etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.'
16:29 Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja
profeetat; kuulkoot niitä.'

16:30 Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku
kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.'
16:31 Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta
ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'"