Sidotun tahdon voima ja autuus/ De servo arbitrio (’orjan tahdosta’).

Sidotun tahdon voima ja autuus

Luther ei ainoastaan opettanut ”epävapaata tahtoa”,
vaan hänen koko elämänsä oli pelkkää tämän opin osoittamista,
ja hänen koko toimintansa otsikkona on De servo arbitrio (’orjan tahdosta’).
Kun hän sanoo kaikista kristityistä,
ettei heitä ”kuljeta vapaa tahto vaan Jumalan Henki”,
se pitää paikkansa kaikista hänen oman elämäkertansa asemista.

Hänen oma halunsa ei vienyt häntä luostariin –
Herran käsi oli raskaana hänen yllään!
Hän ei ponnistellut tohtorinarvoon eikä opetusvirkaan
– hänet vedettiin siihen ”kuin horroksessa”.
Vastoin omaa tahtoaan ja ystäviensä neuvoja
hän hyökkäsi Tetzeliä vastaan
”kuin sokaistu hevonen” ja laati 95 teesiään.

Wormsissa hän ei voinut peruuttaa kirjoituksiaan,
koska hänen omatuntonsa oli ”Jumalan sanan vankina”.
Lutherinkin toimintaa leimasi Paavalin lausuma:
”Siinä, et-tä julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä,
sillä minun on pakko tehdä sitä.

Voi minua, ellen evankeliumia julista!” (1. Kor. 9:16.)
Luther oli varma: ”Oppini ei ole minun.”
Siksi hän ei halunnut, että olisi mitään ”luterilaisia”
vaan ainoastaan kristittyjä.

Kuitenkin juuri tällä tavoin hänestä
tuli Jumalan valitsema ase. Uskonpuhdistus elää,
koska se nimenomaan ei ollut Lutherin työtä:
”Tässä antaudutaan Jumalan vangiksi ja tyydytään
siihen osaan, että ollaan hänen työvälineensä,
joka on joka hetki ja kaiken uhalla hänen käytössään.
Tässä luovutaan vastuusta ja strategiasta.

Kaikessa osoittautuu sitten,
että Jumala palauttaa takavarikoimansa ihmisen
tämän elämän sen jo syntymässä määräytyneeseen tehtävään.
Tuo pikkuinen munkki ylittää paavin ja keisarin.”
(Klaus Schwarzwäller:Theologia crucis, 1970.)
Koska olemme Herran omia, olemme herroja!

Jos siis Lutherille tarjoaisi vapaata tahtoa,
hän torjuisi sen kauhistuneena,
sillä ei vain kaikki valtuutus palvelemaan
ole autuaassa Jumalan ”ratsuna” olemisessa
vaan myös kaikki pelastuksen varmuus.
Minulta on otettu pois oma itseni ja kaikki
epäluotettavuuteni.

Olen kätkettynä Jeesuksen käsiin ajassa
ja ikuisuudessa. Ei kukaan – ei myöskään oma tahtoni!
– voi temmata minua niistä!

Luther sanoi: ”Tunnustan omasta itsestäni,
että jos se olisi jotenkin mahdollista,
en kuitenkaan haluaisi,
että minulle annettaisiin vapaa tahto tai
minun käsiini uskottaisiin jotakin,
millä voisin pyrkiä pelastumaan.

Vaikka eläisin ja toimisin ikuisesti,
omatuntoni ei tulisi koskaan varmaksi siitä,
kuinka paljon olisi tehtävä, jotta se riittäisi Jumalalle.
Nyt kuitenkin olen varma siitä,
että hän on uskollinen eikä valehtele minulle
ja on myös niin väkevä ja voimallinen,
etteivät mitkään paholaiset eivätkä vastoinkäymiset
voita häntä eivätkä pysty riistämään minua häneltä.
Näin kaikki pyhät kerskaavat Jumalastaan.”

Saksalainen Siegfried Kettling kirjassaan
Typisch evangelisch: Grund-begriffe des Glaubens (1992)
sidottua tahtoa käsittelevän luvun lopussa

https://www.perustalehti.fi/wp-content/uploads/2015/04/Perusta_4_2009.pdf