KristitynFoorumi “Minä en ole koskaan teitä tuntenut”

kirjoittaja jarrut Ma Syys 30, 2019 10:05 am

“Minä en ole koskaan teitä tuntenut”

Raamattu puhuu meille tiettyjen aikakausien täyttymisestä. Eräs tällainen täyttymys tapahtui silloin, kun Ihmisen Poika ilmestyi ihmiskunnan historiaan ensimmäisen kerran. Lupauksensa mukaan Hän palaa kuitenkin takaisin. Toisille tämä paluu merkitsee vapahdusta ja suurta riemua, toisille pohjatonta murhetta.

“Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisi-me lapsen asemaan” Gal. 4:4. Nyt puhumme siitä ajan täyttymyksestä, joka on vielä edessäpäin, mutta jonka ajan merkit osoittavat olevan jo hyvinkin lähellä. Raamattu viittaa monin paikoin uuden aikakauden alkamiseen.

Tämän uuden alkuun viittaavat sanat luemme tutusta Jeesuksen vertauksesta kymmenestä neitsyestä (Matt. 25. luku):
1. “Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
2. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
3. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa
.4. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
5. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
6. Mutta yösydännä kuului huuto: ‘Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.
7. Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon
.8. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ‘Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat’
.9. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: ‘emme voi, se ei riitä meille ja teille... Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.
’10. Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
11. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ‘Herra, Herra, avaa meille!’
12. Mutta hän vastasi ja sanoi: ‘Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä’.”

Tämä kertomus kymmenestä neitsyestä on askarruttanut monien mieliä. Olemme lukeneet ja kuulleet siitä eri tulkintoja. Yhteistä näille tulkinnoille on se, että tulkitsija itse pyrkii osoittamaan, että juuri hänen tulkintansa on oikea ja että juuri hän kuuluu näihin ymmärtäväisiin, jotka pelastuvat. Tämä on myös meidän pyyntömme, emmehän halua, että joutuisimme kokemaan pahimman kohtalon, mitä ihmisen osaksi voi tulla.

Yleisin tulkinta on se, että kysymys on ihmisen lopullisesta pelastuksesta. Näin myös itse ymmärrän. Joko pelastus – tai kadotus. Olen lukenut erään tulkinnan, jonka mukaan myös tyhmille olisi varattu pelastus vielä myöhemmin. Tähän en voi yhtyä, sanoohan Herra liianmyöhään kolkuttaville: “en tunne teitä”.

On myös muita tätä kertomustasivuavia vertauksia, joista saa vahvistusta ajatukselle, että ero Jumalasta on lopullinen.

kirjoittaja jarrut Ma Syys 30, 2019 10:07 am

Suuri herätys

Nykyisin puhutaan tulevasta suuresta herätyksestä. Monet tällaisen herätyksen julistajat antavat ymmärtää, että juuri he itse ovat tuon suuren herätyksen keskuksessa ja jopa itse vaikuttamassa tässä herätyksessä ja sen synnyttämisessä. Ei tarvitse mainita nimiä, varmaankin monet heitä tietävät ja tuntevat. Kymmenen neitsyttä -vertaus antaa kuitenkin lohduttoman kuvan lopun ajan suuresta herätyksestä – ai-nakin tyhmien kannalta.

Vertauksentärkein opetus meille on kertomuksen lopussa: “Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä”. Tyhmät eivät mitenkään voi tarkoittaa epäuskoista maailmaa, koska maailma ei milloinkaan ole lähtenyt Jeesusta vastaan – päinvastoin– se pyrkii mahdollisimman kauas Jeesuksen vaikutuspiiristä.

Molemmat ryhmät ovat aivan ilmeisesti seurakuntaväkeä, siis yleisesti ajatellen niitä, joita pidetään uskovina. Sekä tyhmät että viisaat näyttävät täsmälleen samankaltaisilta. Molemmilla oli lamput ja molempien lampuissa oli tuli. Matt. 25. luvussa on toinenkin kertomus, joka liittyy yhtä vakavaan asiaan.

Jeesus puhuu siinä tapahtumasta, kun hän itse istuu kirkkautensa valtaistuimelle ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Tässä hän itse erottelee kaikki ihmiset kahteen joukkoon. Hänen oikealla puolellaan ovat “lampaat” ja vasemmalla puolellaan “vuohet”. Oikealla puolella olevat kutsutaan Jumalan valtakuntaan, kun taas vasemmalla puolella olevat joutuvat iankaikkiseen rangaistukseen ja eroon Jumalasta.

Näin jyrkkä on tämä erottelu. Kolmatta ryhmää ei ole. Mikä sitten on Kuninkaan perustelu tälle jaolle? Ne olivat hyvät teot, joita oli tehty lähimmäiselle tai jätetty tekemättä. Vakavana nousee mieleemme kysymys, olisiko Raamattu sittenkin ristiriitainen, kun se toisaalla sanoo, että pelastumme armosta, uskon kautta ja ilman tekoja? Tarkastellaanpa edellen näitä kahta ryhmää – “lampaita” ja “vuohia”.

Asia saa lisävalaistusta, kun katsomme, mitä he sanoivat Kuninkaalle. Kuningas luettelee pitkälti niitä tekoja, joita vanhurskaat olivat tehneet. Mutta nämä eivät he käsittäneet, mistä Kuningas puhui. Mutta mitä vasemmalla puolella oleva joukko vastasi, kun heille sanottiin, että menkää pois siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen?

Hekin olivat äärimmäisen hämmästyneitä – olivathan he tehneet paljon hyviä ja suuriakin tekoja. He eivät voineet käsittää, että heidän hyvät tekonsa eivät näkyneet Kuninkaan “kirjanpidossa” ja että niitä ei laskettaisikaan heidän hyväkseen. mukaan kertomuksessa tuntuu olevan ristiriita. Aivan päivänselviä tekoja ei huomioituja toisaalta ne teot huomioitiin, joista asianosaiset olivat täysin tietämättömiä. Miten tämä voi olla mahdollista?

kirjoittaja jarrut Ma Syys 30, 2019 10:13 am

Luopumus ja eksytys

2. Tess. 2. luvussa Paavali kirjoittaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksesta. Hän sanoo, että Herran toista tulemusta edeltää luopumuksen aika. Maailma on ollut sama kautta aikojen, se ei ole mistään luopumassa, luopumisen täytyy siis koskea kristikuntaa. Luopumus liittyy laittomuuteen, jonka salaisuus oli jo Paavalin päivinä vaikuttamassa.

Laittomuus huipentuu laittomuuden ihmisen ilmestymiseen. Mutta sitten sanotaan, että Jumala itse lähettää väkevän (rajun -92käänn.) eksytyksen niille, jotka eivät ota vastaan rakkautta totuuteen. On siis olemassa ihmisiä, jotka katsovat kuuluvansa kristikuntaan ja jotka pitävät itseään kristittyinä, mutta joilla ei ole rakkautta totuuteen. On outoa, että on ihmisiä, jotka sanovat rakastavansa Jeesusta, mutta eivät silti rakasta totuutta.

He torjuvat kaiken arvioinnin ja jopa suuttuvat, jos vähänkin vihjaisee, ettei pidä kaikkea uskoa ja että kaikki on koeteltava.

kirjoittaja jarrut Ma Syys 30, 2019 10:14 am

Jeesuksen tulemuksen merkki

Koettelematta ja tutkimatta voidaan lähteä juoksemaan ihmeitten tekijöiden perässä, vaikka Raamatussa selkeästi sanotaan, että väkevä eksytys tulee nimenomaan valheen kaikella voimalla, tunnusteoilla ja ihmeillä! Puhuessaan tulemuksensa merkeistä (Matt. 24:5) Jeesus varoittaa eksyttäjistä: “Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ‘Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta.” Kun pidämme mielessä, että kreikkaa oleva nimi “Kristus” ja hebreaa olevanimi “Messias” tarkoittavat kumpikin voideltua, niin alamme ymmärtää, miltä taholta eksytykset tulevat. Eksyttäjän eräs, ehkäpä tärkein tuntomerkki on se, että hän sanoo olevansa voideltu.

Jeesus sanoo (Matt. 7:22) seuraavasti: “Moni sanoo minulle sinä päivänä ‘Herra, Herra, emmekö sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.

”Samassa luvussa on myös vertausviisaasta ja tyhmästä miehestä. Viisasmies rakensi kalliolle ja tyhmä, hiekalle. Kalliolle perustettu rakennus pysyi pystyssä – hiekalle perustettu sortui. Kertomuksessa rakennus kuvaa ihmisen elämää ja kalliopohja Kristusta, joka on ainoa kestävä perustus. Kun koettelemukset tulevat tulvanlailla, hiekka huuhtoutuu pois.

Näin huuhtoutuu myös kaikki ihmisestä itsestään lähtevä. Myös Luukas kertoo tästä suuresta jaosta (Luuk. 13:23-28 seuraavasti:23. “Ja joku kysyi häneltä: ‘Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?’ Niin hän sanoi heille:24. ‘Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. 25.

Sen jälkeen, kuin perheen isäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ‘Herra, avaa meille’, vastaa hän ja sanoo teille: ‘en minä tunne teitä enkä tiedä, mistä teolette’.26. Silloin te rupeatte sanomaan: ‘Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinäopetit’.27. Mutta hän on lausuva: ‘Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät’.

kirjoittaja jarrut Ma Syys 30, 2019 10:17 am

”Lahjan “ostaminen”

Laodikean seurakunnalle sanotaan (Ilm. 3:17,18 : “Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut, enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeänäkyisi...”. Merkillinen sana. Kehotetaan ostamaan... valkeat vaatteet... Mitä ovat nämä valkeat vaatteet? Ilm. 19:8 vastaa tähän: “Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen; se liina on pyhien vanhurskautus.” Muualtakin Raamatusta näemme, että valkeat vaatteet kuvaavat niitä puhtaita ja valkeita vaatteita, jotka ovat valkaistut Karitsan veressä (Ilm.7:14).

Jos ne valkeat vaatteet, joita kehotetaan “ostamaan” ja se öljy, jota tyhmien käskettiin mennä “ostamaan” tarkoittaa todella pyhien vanhurskautusta, niin silloin sanaa “ostaa” käytetään tavallisuudesta poikkeavassa merkityksessä. Näen tässä kaksi vaihtoehtoa: Joko kysymyksessä on ironia, joka tarkoittaa sanojen päinvastaista merkitystä.

Toisin sanoen sitä, että seurakunnan keskellä on niitä, jotka ovat kaiken muunkin “ostaneet”. He eivät voi ymmärtää, että pelastus on lahjaa ja että sitä ei voida maksaa millään ihmisen omalla ponnistuksella tai aherruksella. Ei millään ihmisestä itsestään lähtevällä. Eivätkä he soisi sitä ilmaiseksi toisillekaan. Toinen vaihtoehto on se, että ihminen “maksaa” Herralle vain omalla pahuudellaan.

Kysymys on ns. “autuaasta vaihtokaupasta” (Kuten Luther asian ilmaisee), jossa ansioton syntinen saa autuuden ja jossa hänen syntinsä asetetaan ikään kuin “maksuksi” Kristuksen ansiosta. Voi kuinka vaikeaa onkaan ottaa vastaan jotain aivan ilmaiseksi, se ottaa aikaansaavan ihmisen luonnolle. Ilmaiseksi saaminen asettaa meidät kaikki samalle viivalle.

Kukaan ei ole toista etuoikeutetumpi suhteessa Jumalaan. Ansaitsematon armo on sama niin pienelle kuin suurellekin syntiselle. Tämä tosiasia tekee tyhjäksi kaiken-laisen hengellisen “bodaamisen” ja pullistelun. Joillekin tämä on liian nöyryyttävää ja he eivät kestä sitä ja niinpä he pitävät “vain armoon” turvautuvaa hengellisesti alaikäisenä alemman tason uskovaisena.

kirjoittaja jarrut Ma Syys 30, 2019 10:19 am

Ihmisen mukainen pelastusoppi

Jeesuksen päivinäkin oli ihmisiä, jotka ymmärsivät pääsyn Jumalanvaltakuntaan olevan kiinni siitä, kuinka hyvin ihminen onnistuu elämässään toteuttamaan Jumalan tahtoa. Heidän ajatuksensa oli se, että ihmisen pitää tahtoa hyvää ja hän voi tahtoa hyvää. Siitä, joka tahtoo hyvää ja parhaansa mukaan koettaa sitä tehdä, tulee hyvä ja oikeamielinen ihminen.

Heidän pelastusoppinsa mukaan kaikki riippuu ihmisestä itsestään ja siitä, miten hän pyrkimyksessään onnistuu. Tämä ihmisryhmä koostui juutalaisten parhaimmistosta, jotka olivat vihkineet koko elämänsä Jumalan tahdon toteuttamiseen Israelin kansan keskellä. Ja he olivat tosissaan. Jos he ilmestyisivät seurakuntiimme, nostaisimme heidät korokkeelle malliksi muille uskovaisille.

Nämä ihmiset tekivät hyviä tekoja, sillä todellisuudessa he antoivat almuja ja varmaankin tekivät monia muitakin hyviä asioita, joista oli lähimmäisille ihan todellista hyötyä. Mutta he tekivät tekonsa, niin että ihmiset heitä ihaillen ylöspäin katselisivat.

Näin tapahtuu vielä nykyisinkin. Perustetaan valtavia organisaatioita – kuten sanotaan – evankeliumin viemiseksi miljardeille ihmisille. On paljon näyttävää toimintaa, jota hämmästellen saamme seurata. On mahtavat kulissit, on ääntä ja loistoa, on upeat värilliset painotuotteet. Ihmeitäkin väitetään näiden ihmisten kautta tapahtuvan.

On todella vaikea sanoa, etteivät nämä voisi olla oikealla asialla. Onhan myös tuloksia nähtävissä. Tähän kaikkeen tarvitaan paljonrahaa, sitä pyydetään ja myös saadaan. Kiteytettynä ihmisen mukainen pelastusoppi on siinä, että “jos jatkat synnin tekemistä, olet kirouksen alainen, ja vain jos lopetat synnin tekemisen, pelastat itsesi tuholta.”

Jos ihminen voisi tehdä tämän, niin hän pelastaisi itse itsensä. Mutta siinä ei tarvita Jeesusta. Siinä ei tarvita armoa. Siinä ei tarvita Evankeliumia. Siihen ei tarvita Jumalaa, joka vanhurskauttaa jumalattoman (Room.4:5). Siihen riittää ihmisen luja tahto. Nämä opit ovat saaneet jalansijaa Suomenkin Siionissa jo 1800-luvultaalkaen, eivätkä ne ole vieraita nykyisinkään.

Eräässä vanhassa, arvostetun julistajan kirjassa puhutaankin evankelisesta lakiopista, jota sen tulee noudattaa, joka tahtoo vahvalle perustukselle, kristillisyytensä rakentaa. Kristinuskon ydin on siinä, että on Kristus, ja että on syntinen ihminen.

Näitä kahta Jumala koettaa sovittaa yhteen. Tässä on koko autuudenjärjestys (Wilhelmi Malmivaara). Vain syntiset tarvitsevat Vapahtajaa, vain sairaat tarvitsevat Parantajaa. Evankeliumin sanoma ei sovi inhimillisiin mittapuihin. Kaikessa epäonnistunut ja kaikkensa menettänyt ja kaiken rikkonut, saa kaiken anteeksi. Tällainen sanoma ei sovi ihmisen järkeen. Se on hänelle hullutusta. Mutta juuri tämä hullutus on itsessään Jumalan voima. Ja se voi tyystin muuttaa ihmisen elämän.

kirjoittaja jarrut Ma Syys 30, 2019 10:21 am

Tekojen vaikuttimet

Palatkaamme vielä takaisin kertomukseen vuohista ja lampaista. Eräs tosiasia tätä kertomusta ajateltaessa tahtoo unohtua. Helposti ajattelemme, että vain toinen ryhmä teki hyviä tekoja. Mutta ei tekstistä tällaista ole pääteltävissä. Molemmat ryhmät tekivät hyviä tekoja.

Varmaankin tekojen koossa ja merkittävyydessä oli monenlaisia eroja niin ihmisten kuin Jumalankin näkökulmasta katsoen. Mihin näiden kahden ryhmän erottaminen perustui? Oikeilla Jumalan lapsilla ei ollut mitään vaatimuksia pelastuksensa suhteen. Heidän pelastuksensa perustui ansaitsemattomaan armoon.

Heidän hyvät tekonsa eivät olleet näyttelytavaraa, vaan ne olivat luonnollista seurausta siitä armosta, jonka kautta he olivat pelastuneet. He eivät olleet tehneet niistä mitään numeroa. Eivät he luetteloineet tekojaan edes pieniin tai suuriin, koska he pitivät itseään ansiottomina palvelijoina. Voidaan sanoa, että heidän tekonsa oli Jumalalta saadun elämän hedelmää.

Jos omenapuu osaisi puhua ja menisit syksyllä kiittämään sitä hyvistä hedelmistä, se voisi kummissaan kysyä, mitä muuta se olisi voinut tehdä. Hedelmän kantaminen kuuluu sen luonnollisiin ominaisuuksiin. “Vuohien” pelastuksen toivo perustuu inhimilliseen viisauteen ja inhimillisiin suorituksiin ja ponnistuksiin. Siksi se kaikki on epäpuhdasta.

“Lampaitten” viisaus, vanhurskautus, pyhitys ja lunastus on yksin Kristuksessa: “Mutta hänestä (siis Jumalasta) on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.” (1. Kor. 1:30) Voi olla, että tämä ei ole ihmisten silmissä minkään arvoista, se saattaa näyttää vähäarvoiselta, heikolta ja mitättömältä, mutta se on puhdasta ja Jumalalle kelpaavaa. Se on aarre saviastiassa. Ja yksin Kristus saa kaikesta kunnian.

kirjoittaja jarrut Ma Syys 30, 2019 10:23 am

Suuri kahtiajako

Tarkastelussamme ihmiskunnan tärkeimmässä kahtiajaossa vastakkain ovat toisaalta armon lapset ja toisaalta lain -alaiset. Armon lapset ovat valkeuden lapsia, joilla on kaikki Jumalan siunaus ja elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Heidän uskonsa määrä –suuri tai pieni – ei tule edes esille. Tärkein oli heidän uskonsa kohde ja se, että kaikki toivo on itse tuossa kohteessa.

Elämä lain alla on kirouksen alla olemista. Gal. 3:10 sanoo: “Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia...”Kaikkein surkuteltavin kohtalo on niillä, jotka ovat kerran lähteneet kaidalle tielle, mutta palanneet lain tekoihin, omiin suorituksiinsa, joilla voiolla hengellisyyden leima, mutta jotka vievät eroon Jumalasta. Paavali kirjoittaa Gal. 4:4: “Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet poisarmosta. ”Heille kuuluu ankara sana: “Menkää pois, en tunne teitä.

”Mutta mitä Jeesus sanoi niille aikansa ihmisille, jotka laittoivat kaikkensa likoon Jumalan valtakunnan tähden? Luemme Luuk. 16:15: “Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus. ”Keitä nämä ihmiset sitten olivat? He olivat fariseuksia, tuon lahkon, joka oli syntynyt protestiksi Israelin kansan keskellä tapahtunutta turmeltuneisuutta ja maallistumista vastaan.

Ja kuitenkin Jeesus lausui heistä niin hirvittäviä asioita, että kukaan ei uskalla sanoa niitä kenellekään nykyisin: “Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt!” (Luuk. 23:33) Mutta eivät he ole mihinkään historian hämärään Luonnostaan ihminen on samanlainen tänäänkin, voidaan sanoa, että ihminen on luonnolliselta uskonnoltaan juutalainen. Muistakaamme kertomusta fariseuksesta ja publikaanista temppelissä (Luuk. 18:10-14). Edellinen luetteli aivan oikeita asioita elämästään. Hän oli onnistunut niin maallisessa kuin hengellisessäkin ja kiitti siitä kaikesta Jumalaa.

Eikä edes syyttä kiittänyt. Mutta publikaani ei nähnyt itsessään mitään Jumalalle kelpaavaa vaan rukoili armoa. Siksi publikaani meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen. 92 -käännös sanoo asian paremmin: publikaani meni kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.

kirjoittaja jarrut Ma Syys 30, 2019 10:26 am

Kuolettava myrkky

Kaikkialla, missä farisealaisuus muodossa tai toisessa soluttautuu kristillisyyteen, se vaikuttaa kuolettavana myrkkynä ja peräti tuhoaa kristinuskon. Siksi farisealaisuuden vaaran tiedostaminen on elintärkeää. Helpoin tapa on tunnistaa se ihmiskeskeisyydestä, jossa alkaa usein esiintyä kaksi pientä sanaa, joista toinen on ME ja toinen MINÄ!

Nykyajan fariseuksen toivo on omassa uskonnollisuudessa, siinä, että hän tekee erilaisia asioita saadakseen Jumalan mielisuosion. Vaikka hän puhuu paljonkin Jeesuksesta, hänen tragediansa on siinä, että Jeesus ei ole hänen ainoa toivonsa. Hän on tehnyt Jeesuksesta uuden Mooseksen eikä puhu mielellään Jeesuksesta Vapahtajana.

Kuten Jeesuksen päivinä, nykyfariseus ei tahdo vapauttaa ihmistä, vaan sitoa ja lisätä kuormaa. Kun tämän ymmärrämme, emme anna tällaisen julistuksen järkyttää meitä. Jumalan armossa ja vain siinä on lähtökohta niille teoille, jotka Jumala on valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. Armossa vaeltaminen on vaeltamista hengessä.

Lain alaisena vaeltaminen on vaeltamista lihassa. Lain mukaan vanhempien on pidettävä huolta lapsistaan, niin että he voivat hyvin ja että heidän tarpeensa täytetään ajallaan. Jos äiti on terve, niin tämä lain täyttymys sisältyy niihin äidillisiin ominaisuuksiin, joita hän kantaa sisimmässään.

Jotain samaa tapahtuu siinä ihmisessä, joka ymmärtää Jumalan armon oikein. Hänen aikaansaannoksensa ei perustu lain vaatimuksiin, vaan siihen sisäiseen elämään, joka vaikuttaa hänessä. Hän on vapaa, mutta tämä vapaus ei salli hänelle lihan vapautta.

kirjoittaja jarrut Ma Syys 30, 2019 10:28 am

Todellinen voima

Jumalan armo on “räjähdysainetta”. Evankeliumi on kuin ydinpommi. Se on Jumalan voima (Room.1:16). Jos se saa tehdä sen, mitä varten se on lähetetty, sitä voi sanoa todellisen elämän alkuräjähdykseksi. Asiamme on äärimmäisen vakava. Tyhmien neitsyiden kohtalo on pelottava. On järkyttävää kuvitella sitä epätoivoa, jota tämä lopunajan suuri herätys synnyttää.

Valvokaamme itseämme ja toinen toistamme, ettemme rakenna ihmisen varaan, vaan sille kallioperustalle, joka on yksin Kristus. Palvelu ja hyvät työt ovat välttämättömiä taivasmatkaajalle, mutta jos nämä eivät nouse armon maaperästä ja ellei kaikessa ulospäin näkyvässä hengellisyydessä ole sisäistä vastinetta sydämessä, niin ne ovat farisealaisuutta tai ainakin johtavat siihen.

Saakoon Jumala riisua meidät omasta pyhyydestämme ja erinomaisuudestamme ja avatkoon sydämemme silmät näkemään Kristuksen armon kaikki riittävyys sekä uuden elämän alkuun että kristityn vaellukseen kuten myös siihen, mitä se joskus meissä ja meidän kauttamme vaikuttaa.

Paavo Lievonen

http://www.kristitynfoorumi.fi/PL12005.pdf

kirjoittaja Vierailija Su Tammi 16, 2022 7:18 am

kirjoittaja Sponsored content

KristitynFoorumi “Minä en ole koskaan teitä tuntenut”

KristitynFoorumi “Minä en ole koskaan teitä tuntenut”

Vs: KristitynFoorumi “Minä en ole koskaan teitä tuntenut”

Vs: KristitynFoorumi “Minä en ole koskaan teitä tuntenut”

Vs: KristitynFoorumi “Minä en ole koskaan teitä tuntenut”

Vs: KristitynFoorumi “Minä en ole koskaan teitä tuntenut”

Vs: KristitynFoorumi “Minä en ole koskaan teitä tuntenut”

Vs: KristitynFoorumi “Minä en ole koskaan teitä tuntenut”

Vs: KristitynFoorumi “Minä en ole koskaan teitä tuntenut”

Vs: KristitynFoorumi “Minä en ole koskaan teitä tuntenut”

Vs: KristitynFoorumi “Minä en ole koskaan teitä tuntenut”

Vs: KristitynFoorumi “Minä en ole koskaan teitä tuntenut”

Vs: KristitynFoorumi “Minä en ole koskaan teitä tuntenut”