Moni hyväksyy kristinuskon mutta ei sen pääsanomaa

kirjoittaja jarrut Ke Elo 05, 2020 11:56 am

Moni hyväksyy kristinuskon mutta ei sen pääsanomaa

Korinttolaiskirjeessään Paavali korostaa voimakkaasti, miten Jumala muuttaa kaikki toisenlaiseksi kuin mitä ihminen on suunnitellut: ”Sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaakseen sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” (1. Kor. 1: 27–29, KR 38, kuten muutkin Raamatun lainaukset tässä kirjoituksessa).

Näin Jumala hylkää jyrkästi kaiken sen, mikä on itsessään jonkin arvoista. Sen sijaan hän valitsee käyttöönsä ja välikappaleekseen sellaisen, ’joka ei mitään ole’. Alkutekstin ta mee onta korostaa voimakkaasti valituksi tulleen omaa arvottomuutta.

Nähtävästi tämä ilmaisu on suunnattu tietoisesti kreikkalaista filosofiaa vastaan. Kreikkalaisilla oli ’oleminen’ korkeinta ja ennen muuta tämän ominaisuuden katsottiin kuuluvan jumalille. Paavalin mukaan Jumalan valinnan kohteena on juuri päinvastainen, se ’mikä ei ole’.
Paavalin hengenyhteys evankeliumeihin on tässä ilmeinen. Vuorisaarnan autuaaksi julistamisissa (Matt. 5: 3 ss.) julistetaan autuaaksi juuri ne, joilta puuttuu kaikki, mitä ihmismieli pitää onnen edellytyksenä. Tähän ajatukseen liittyviä Jeesuksen sanoja ovat erityisesti Matt. 11: 25 ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisaalta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.”

Ihmisylpeys, kaiken uskonnon perusvirhe, jonka Paavali tunsi hyvin farisealaiselta ajaltaan, on tuhottava perusteellisesti, että Jumalan pelastussuunnitelmat voisivat toteutua. Jumalan salattu valintatoimi hänen korottaessaan sen, mikä ihmisten silmissä on olematonta ja arvotonta, näkyy jo Israelin kansan kohdalla, mutta selvimpänä ja keskeisimpänä Kristuksessa.

Ihmisluonto nousee kapinaan tällaista menettelyä vastaan, mutta Jumalan aivoitukset ovat aivan toisenlaiset. ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1: 18.

Ja vielä: ”Me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja viisaus” (1. Kor. 1: 23–24).

Kristuksen ristinkuolema loukkaa

Kun on puhe ristiinnaulitusta Kristuksesta ja hänen työtään kirkastavasta ristin saarnasta,
ollaan kristinuskon ydinsanomassa. Mutta juuri tämä keskeisin kohta, josta lopulta kaikki riippuu, muodostuu kompastukseksi ulkopuolella oleville. Juutalaisille on risti sanomattoman pahennuksen aihe. He eivät voi mitenkään käsittää, että häpeällisenä pahantekijänä kuolleen Kristuksen ristiä julistetaan voiton symbolina.

`Pakanoille’, aikansa hienostuneen sivistyksen ja uskonnollisfilosofisen maailmankatsomuksen omaksuneille ihmisille on ristin saarna sekä muodoltaan että asia sisällykseltään ala-arvoinen. Se on järjen mittapuun mukaan typeryyttä ja hullutusta. Mitä selvemmin ja kirkkaammin evankeliumia julistetaan, sitä enemmän se saa liikkeelle vastustavia voimia, joiden taholta kristinuskon keskeisin sanoma leimataan pahennukseksi ja hullutukseksi.

Kristinuskoa voidaan julistaa niinkin, ettei korosteta sen perustavaa tosiasiaa, Kristuksen sovitustyötä ristillä, taikka koetetaan selittää se järjellä tajuttavaksi. Kuitenkin: ristin saarna on luonteeltaan sellainen, että se ei salli mitään tinkimistä – eikä miedontamista. Sen on annettava olla sitä mitä se on: pahennusta ja loukkausta herättävässä muodossaan. Sellaisena sillä on vaikutuksensa.

Ne, jotka ovat ”säädetyt iankaikkiseen elämään” (Apt. 13: 48) tarttuvat siihen kiinni ja löytävät siitä elämälleen kestävän perustuksen. Kaikki muut siihen pahentuvat tai loukkaantuvat. Heille pysyy iäti salattuna ja käsittämättömänä, kuinka muutamat voivat uskoa sellaiseen järjettömyyteen kuin sanomaan ristiinnaulitusta Vapahtajasta. Aidossa ja alkuperäisessä muodossaan ristin saarna vaikuttaa aina hajottavasti.

Se herättää taistelun puolesta ja vastaan. Milloin näin ei tapahdu, on syytä tutkia, onko julistuksessa vikaa. Pelastuville, Jumalan aivoituksen mukaan kutsutuille ihmisille muodostuu sana rististä Jumalan viisaudeksi ja voimaksi, salatuksi elämän ja virvoituksen lähteeksi. Jos kristinuskon paradoksi ja hullutus, risti, syrjäytetään toisarvoisena, joudutaan pääasiasta eroon ja sotkeudutaan sivuseikkoihin sekä turhiin mietiskelyihin, jotka eivät millään tavalla edistä uskoon perustuvaa Jumalan armotaloutta.

Olavi Tarvainen Salattu Jumala 1955, ss. 83–85

https://www.evankeliumikoulu.fi/wp-content/uploads/2014/10/AR_2009-4.pdf

kirjoittaja Morosus Ke Elo 05, 2020 8:26 pm

Tämä on valitettavan totta.

Laukaan armopäivään toivoimme nimenomaan opettajilta ydin sanomaa.
Uskovaisen nimen alla kulkeva kansa tuntee kyllä kaikki "kristillisyyden" koko kultttuurin moninaisuuden; ja silti ydin jää himmeänä sivuun.
Laukaalla, jos Herra suo. Haluamme kirkastaa opetuksella ydintä.

Seppä Högman sanoi kerran epätoivoiselle Paavolle; "Yksi sinulta puuttuu, ja sen mukana kaikki. Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen".

kirjoittaja Hellevi Su Elo 25, 2024 10:08 am

Ne, jotka ovat ”säädetyt iankaikkiseen elämään” (Apt. 13: 48) tarttuvat siihen kiinni ja löytävät siitä elämälleen kestävän perustuksen. Kaikki muut siihen pahentuvat tai loukkaantuvat. Heille pysyy iäti salattuna ja käsittämättömänä, kuinka muutamat voivat uskoa sellaiseen järjettömyyteen kuin sanomaan ristiinnaulitusta Vapahtajasta. Aidossa ja alkuperäisessä muodossaan ristin saarna vaikuttaa aina hajottavasti.

Se herättää taistelun puolesta ja vastaan. Milloin näin ei tapahdu, on syytä tutkia, onko julistuksessa vikaa. Pelastuville, Jumalan aivoituksen mukaan kutsutuille ihmisille muodostuu sana rististä Jumalan viisaudeksi ja voimaksi, salatuksi elämän ja virvoituksen lähteeksi. Jos kristinuskon paradoksi ja hullutus, risti, syrjäytetään toisarvoisena, joudutaan pääasiasta eroon ja sotkeudutaan sivuseikkoihin sekä turhiin mietiskelyihin, jotka eivät millään tavalla edistä uskoon perustuvaa Jumalan armotaloutta.

kirjoittaja Sponsored content

Moni hyväksyy kristinuskon mutta ei sen pääsanomaa

Moni hyväksyy kristinuskon mutta ei sen pääsanomaa

Vs: Moni hyväksyy kristinuskon mutta ei sen pääsanomaa

Vs: Moni hyväksyy kristinuskon mutta ei sen pääsanomaa

Vs: Moni hyväksyy kristinuskon mutta ei sen pääsanomaa