Jumala on uskonut meille sovituksen viran

kirjoittaja Hellevi Ti Joulu 21, 2021 6:41 am

Jumala on uskonut meille sovituksen viran

Eräs keskeisimmistä Uuden testamentin kohdista, joissa puhutaan Jumalan sanan saarnasta, on 2. Kor. 5:17-6:2: "Jokainen, joka on Kristuksessa on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran (diakonian tees katallagees).

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa
eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.
Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu meidän kauttamme.
Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.
Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikkien meidän
syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.

Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo
vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: - Oikealla hetkellä
olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun.
Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.
"

Samuel Lehtonen toteaa em. saarnaoppaassaan (s. 14): "Evankeliumin saarnan takana on Kristus.
Saarnaaminen tapahtuu 'hänen puolestaan', ja Jumala itse puhuu sanan välityksellä.
Sovituksen virka, jonka Jumala on asettanut evankeliumin saarnauttamiseksi ja ihmisten pelastamiseksi synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, on palveluvirka, sovinnon diakonia (diakonia tees katallagees).- - -
Saarnatehtävän saaneet on kutsuttu palvelemaan ihmisiä, ei heitä hallitsemaan, vaan 'auttamaan heidät heidän iloonsa' (2. Kor. 1:24)." (s. 16-17):

"Johanneksen evankeliumi asettaa etusijalle toisen kristillisen
sanoman julistamista tarkoittavan il-maisun.
Se on 'todistaa' (martyrein, esiintyy 77 kertaa UT:ssa).
Todistus, todistaminen on martyria, ja todistaja on martys.
Viimeksi mainitusta on peräisin sana marttyyri, joka alun
perin merkitsi todistajaa ja vähitellen tuli merkitsemään veritodistajaa.- - -

Saarnaaminen on evankeliumista todistamista, sen kertomista, mitä asianomainen on itse kokenut.
'Mikä alusta on ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta - ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille (1. Joh. 1:1-2). - - -

Uudelleen ovat meidän aikanamme tulleet tärkeiksi sanat homilia ja homilein,
joista tulee saarnaopin nimi homiletiikka. Näitä lähellä on edellä mainittu
verbi dialegesthai,keskustella.Kreikankielen sana homilia merkitsee alunperin yhdessä olemista,
seurustelua ja sitten keskustelua vapaan ja välittömän kanssakäymisen muodossa.
Apostoli Paavalin sarnaamista Trooaan seurakunnan jumalanpalveluksessa kuvataan Uudessa testamentissa seuraavasti: 'Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssaan (dialegeto autois) ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka' (Ap.t. 20:7).
Silloin Eutykusta alkoi nukuttaa ja hän putosi ikkunalaudalta, jolla istui kuuntelemassa.
Maaherra Feeliksin ja Paavalin välistä keskustelua kuvataan sanalla homilein (hoomilei autoo Ap.t. 24:26).

Varhaiskirkossa tästä keskustelua ja yhdessäolemista kuvaavasta
sanasta tuli vakiintunut saarnan ja jumalanpalveluksessa annetun
opetuksen ilmaisu. Varhaiskirkon julistus ja opetus oli olemukseltaan keskustelua.
Tässäkin kohden saamme oppia ensimmäisten aikojen kristityiltä.
Myös meidän aikanamme saarnan tulisi uudelleen saada keskustelun
ja yhdessäolemisen sävy. Jokaisen saarnamme tulisi olla myös
keskustelua kuulijan kanssa. Saarnaaja kuuluttaa Jumalan hyviä tekoja.
Hän tuo sanoman, kertoo uutisen. Samalla hän keskustelee kuulijan kanssa.
" (Lehtonen, 1979, s. 16-17)

Saarnaaminen ei ole yksityisasia

"Uskonpuhdistuksen ajalta periytyvän kauniin nimityksen
mukaan saarnaaja on Jumalan sanan palvelija, minister verbi divini.
Jumalan sanan saarnaaminen ei ole yksityisasia.
Se on koko seurakunnan asia.
Yhteisen jumalanpalveluksen johtaminen ja siihen sisältyvän
saarnan pitäminen on tehtävä, jonka seurakunta on uskonut papille.

Ja seurakunnan takana on sen Herra Jeesus Kristus itse.
Saarnatehtävän suorittamisesta pätee toteamus, jonka mukaan
kirkon virka ja uskovien yhteinen pappeus toisaalta kuuluvat yhteen,
toisaalta on erotettava toisistaan.Ne edellyttävät toisiaan vastavuoroisesti,
mutta kumpikaan ei ole toisesta johdettavissa. Saarnatehtävän suorittaja
on toisaalta seurakunnassa, toisaalta seurakunnan edessä, 'vastapäätä seurakuntaa'.

Onnistunut saarna - jos tällaista määrettä yleensä on lupa käyttää Jumalan sanan saarnasta puhuttaessa - saarna, jossa on sanoma, saarna, joka todella antaa kuulijalle jotakin mukaan matkaevääksi, kun hän lähtee kirkosta, on sellainen saarna, jossa ilmaistaan koko kirkon yhteistä uskoa.

Voimme sanoa, että saarnan pitäjä puhuu seurakunnan puolesta.
Hän lausuu seurakunnan keskellä ääneen julki sanoman, joka herättää
uskon ja pitää sitä yllä.Jos saarnassa esitetään jotakin vierasta ja outoa,
sellaista, joka ei vastaa seurakunnan tervettä uskontajua (sensus fidelium),
saarnaaja ei tavoita kuulijoitaan. Tässä mielessä on totta, että saarnaajan
tulee puhua seurakunnalle sen kokemuksen kieltä.
" (Lehtonen, 1979, s. 10-11)

"Miten voisimme puhua Pyhän Raamatun tekstin osoittamasta asiasta siten, että kuulijat kokisivat sanotun tarkoittavan itseään ja omaa elämäntilannettaan? Jos saarnamme todella on Jumalan sanaa,
se yltää niiden luokse, jotka sitä kuuntelevat, ja heidän kysymyksiinsä. Oikealla saarnalla on kaksi tuntomerkkiä. Sen tulee olla Jumalan sanaa, so. siinä tulee olla sanoma Jumalalta.
Toiseksi sen tulee tavoittaa kuulija, so. sen tulee olla kuulijalle merkitsevä, relevantti.- - -

Eräs erehdys on päättävästi torjuttava.

Merkitsevyyttä ei savuteta siten, että kuulijoille Jumalan sanan
asemesta tarjotaan jotakin muuta kuten poliittisia ohjelmia,
sosiaalieettisiä ratkaisuja, terapiaa tai viihdytystä.
Se joka menee naimisiin ajanhengen kanssa, jää pian leskeksi.
Varsinaisesti saarnan merkitsevyys kuulijalle tulee sen sisällöstä.
Ellei saarnassa ole Jumalan sanaa, s. Raamatun antamaa,
kristillisen yhteisön, kirkon keskuudessa elävää ja sen perinteen
välittämää elävän ja pyhän Jumalan ilmoituksen antamaa sisältöä,
ei synny eikä voi syntyä todellista Jumalan sanan kuulemista.

Pelastus nykyistyy ja tulee kuulijalle merkitseväksi vain, jos saarnassa julistetaan ristiinnaulittua ja kuolleista herätettyä Jeesusta Kristusta ja Jumalan Pyhä Henki tekee sanoman eläväksi ja todelliseksi." (Lehtonen,1979, s. 24)

"Elämän keskelle saarnamme tulee vain, jos itse olemme keskellä elämää ja paljon tekemisissä
ihmisten kanssa. Saarnaaminen ei ole irrallaan seurakunnan elämästä ja toiminnasta, vaan se kuuluu sielunhoidon, opetuksen ja muun pastoraalisen toiminnan yhteyteen. Saarna nousee siitä tuntemisen ja kontaktien, henkilökohtaisten suhteiden ja yhdessä eletyn elämän määperästä, joka on olemassa jokaisessa seurakunnassa. - - -
Saarnan valmistaminen tapahtuu rukouksen ja hiljaisuuden ilmapiirissä.

Hyvin rukoiltu on puoliksi tehty. 'Rukoile ensin, puhu sitten' (Augustinus). 'Kutakin saarnaa varten papin on rukoiltava sanomaa juuri siksi kerraksi, omalle sielulle eläväksi tulevaa Jumalan sanan totuutta' (Aleksi Lehtonen). Tätä hiljaisuutta meidän on huolellisesti varjeltava koko elämämme ajan. Paras tapa lienee se, että rauhoitamme määrätyn ajan, esimerkiksi varhaiset aamutunnit tiettynä viikonpäivänä saarnan valmistamiseen. - - - 'Applica te ad textum, applica textum ad te. Sovella itsesi tekstiin, sovella teksti itseesi'. (Lehtonen, 1979, s. 64, 67-68)

https://sti.fi/luennot/files/TH300997.html