Haku
Viimeisimmät aiheet
Eniten katsotut aiheet
Jumala armahtaa - minä en
2 posters
Jumala armahtaa - minä en
kirjoittaja Hellevi La Toukokuu 25, 2024 6:16 am
Jumala armahtaa — minä en
5. sunnuntai helluntaista 23.6.luuk. 13:1–5
”Jumala armahtaa, minä en.” Nämä legendaariset sanat lausui edesmennyt ammattinyrkkeilijä ja kansanedustaja Tony Halme. Hän tuli myöhemmin seurakuntaväelle tutuksi kerrottuaan tulleensa uskoon. Pian värikäs mediapersoona päätyi jälleen keltaisen lehdistön lööppeihin, tällä kertaa päihdesekoilujensa takia. Vuonna 2006 olin Oulussa pitämässä evankeliointikoulutusta evankelista Kalevi Lehtisen mukana.
Ruokatauolla käväisimme marketissa hakemassa evästä ja silmämme osuivat kassan vieressä punakeltaiseen lööppiin. Kansalle kerrottiin Halmeen harharetkistä. Tokaisin kassajonossa Kaleville kylmästi: ”Tuolla veljellä ei mene hyvin.” Kalevi oli hetken hiljaa ja vastasi sitten: ”Niin. Elämä ei ole helppoa.” Kalevi armahti. Minä en. On helppoa ottaa käteen kivi ja heittää kompastelevaa otsaan.
Niin tekivät lainopettajat ja fariseukset. Tai niin he ainakin halusivat tehdä aviorikokseen langenneelle naiselle (Joh. 8:1–11). He tahtoivat tuomita, koska eivät ymmärtäneet olevansa naisen kanssa samassa syntisten veneessä. Jeesus piirteli maahan ja sanoi hetken päästä ehkä samalla äänensävyllä kuin Kalevi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”
Ihminen vetää luonnostaan mielessään nuolen synnin ja vastoinkäymisten välille. Niin tekivät Jobinkin ystävät. Heidän mielestään Jobin jumalasuhteessa ja vaelluksessa täytyi olla vakavia puutteita, koska Jumala salli tälle suuria onnettomuuksia ja sairauksia.
Jobin ajattelematon ystävä puhuu usein myös oman mielemme sisällä, kun itseä syyllistävät ajatukset painavat mielen matalaksi. Myös itsemme tuomitseminen on meille luonnostaan helppoa. Rakastaminen ja armahtaminen ei.
Jumala tietää miksi
Raamatussa kerrotaan Jumalan käyttävän onnettomuuksia, sotia ja luonnonkatastrofeja tuomionsa välikappaleina. Meidän ihmisten tulee silti varoa ottamasta Jumalan paikkaa. Emme koskaan tunne kaikkia lähimmäistemme elämän lähtökohtia ja olosuhteita emmekä Jumalan aivoituksia. Usein on parempi olla myötätuntoinen, säästellä sanoja ja kuunnella. Emme tiedä, miksi rakastava Jumala sallii toisten kohdata karmivia vaikeuksia, sairauksia ja onnettomuuksia, kun toiset tallustelevat tasaista polkua auringonpaisteessa.
Jeesuskaan ei tekstissä kerro, miksi Siloan torni sortui juuri noiden kahdentoista päälle. Elämä ei näytä reilulta. Jumalan hyvyyteen ei ole aina helppo luottaa.
Kukkasia autiomaassa
Jumala pystyy kuitenkin aina tekemään vaikeuksista ja vastoinkäymisistä jotakin hyvää (Hepr. 12:511). Tästä näkökulmasta vaikeudet eivät ole Jumalan tuomion, vaan erityisiä rakkauden osoituksia. Jumala näyttää vievän meitä kutakin vuorollaan autiomaahan, jossa joudumme kamppailemaan itsemme ja Jumalan kanssa kuin Jaakob. Autiomaassa voi kypsyä suuri elämänmuutos, jossa meidät riisutaan voidaksemme pukeutua uuteen.
Työpaikan menettäminen tai omista ihanteista putoaminen voi auttaa löytämään syvemmän rakkaussuhteen Jumalaan, itseen ja läheisiin. Turha karisee ja olennainen pääsee esiin. Yhdysvaltalainen kristitty psykologi John White katsoi, että parannus tai syvä käyttäytymisen uutos on mahdollista vasta, kun ihminen kokee tyytymättömyyttä ja kipua.
Niiden vaikutus on kuin maanjäristys. Se tapahtuu, kun paine mannerlaattojen törmäyskohdassa kasvaa tarpeeksi suureksi. Jumala vetää meitä parannukseen ja mielenmuutokseen vaikeuksien kautta.
Pyhiä ja pahoja
Jumalan seurakunta on sellaisten ihmisten yhteisö, joilla ei ole mitään. Paavalin mielestä ainakin, sillä hän kirjoitti: Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotain (1. Kor 1:28). Paavali painottaa kaikessa kristinuskon keskeisintä sanomaa eli armoa. Pelastetut ihmiset ymmärtävät oman syntisyytensä. Omia saavutuksia esittelemällä ei taivaan ovi aukea, vaikka kuinka kolkuttaisi. Hurskaimmaltakaan näyttävän kristityn motiivit eivät koskaan ole täysin puhtaat. Siksi parannuksen tulisi olla jokapäiväistä (Luuk. 13:5). Jos keskitymme omiin kasvuhaasteisiimme, meillä on niin paljon hommaa, ettei toisten puutteiden mittaamiseen jää aikaa.
Kristityn polulla usko ja parannus kulkevat yhtä matkaa. Parannus jää meiltä kesken, mutta ei masennuta siitä. Usko on nimittäin sitä, että saamme luottaa joka päivä lahjaksi annettuun, täydelliseen syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
Jussi Miettinen
pääsihteeri, pastori (OPKO), Riihimäki
https://sti.fi/wp-content/uploads/2024/04/sa24_3-1.pdf
Hellevi- Viestien lukumäärä : 2287
Join date : 13.11.2017
Rea Aalto and jarrut like this post
Vs: Jumala armahtaa - minä en
kirjoittaja jarrut Ti Syys 03, 2024 4:23 am
Jumalan seurakunta on sellaisten ihmisten yhteisö, joilla ei ole mitään. Paavalin mielestä ainakin, sillä hän kirjoitti: Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotain (1. Kor 1:28). Paavali painottaa kaikessa kristinuskon keskeisintä sanomaa eli armoa. Pelastetut ihmiset ymmärtävät oman syntisyytensä. Omia saavutuksia esittelemällä ei taivaan ovi aukea, vaikka kuinka kolkuttaisi. Hurskaimmaltakaan näyttävän kristityn motiivit eivät koskaan ole täysin puhtaat. Siksi parannuksen tulisi olla jokapäiväistä (Luuk. 13:5). Jos keskitymme omiin kasvuhaasteisiimme, meillä on niin paljon hommaa, ettei toisten puutteiden mittaamiseen jää aikaa.
Kristityn polulla usko ja parannus kulkevat yhtä matkaa. Parannus jää meiltä kesken, mutta ei masennuta siitä. Usko on nimittäin sitä, että saamme luottaa joka päivä lahjaksi annettuun, täydelliseen syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
AAMEN!
jarrut- Admin
- Viestien lukumäärä : 2991
Join date : 24.10.2013
Rea Aalto likes this post
Similar topics» Per Olof Malk :: Sinä tiedät, oi Jumala, minä olen sinun
» KristitynFoorumi: Aikamme ”kristinusko” – pelkkiä tunteitako?
» Jumalan armo ei lopu koskaan Jeesus armahtaa - ihminen ei
» Seppo Jokinen: Jumalan armo ei lopu koskaan Jeesus armahtaa - ihminen ei
» Kathryn Kuhlman ja hänen henkioppaansa
» KristitynFoorumi: Aikamme ”kristinusko” – pelkkiä tunteitako?
» Jumalan armo ei lopu koskaan Jeesus armahtaa - ihminen ei
» Seppo Jokinen: Jumalan armo ei lopu koskaan Jeesus armahtaa - ihminen ei
» Kathryn Kuhlman ja hänen henkioppaansa
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
» Osmo Tiililä /Kristitty matkalaisena
» Sokeat näkevät, näkevät sokeat 13. sunnuntai helluntaista 18.8. joh. 9:1–7, 38–41
» Mikä ihmeen harhaoppi?
» Harhaoppi: Uskovien synnittömyys
» Kristitty ja rakkaus totuuteen
» ibelfocus // "Varmista, ettei kukaan petä sinua"
» Bibelfocus // Mitä hyvää voisi olla Donald Trumpin voittaessa vuoden 2024 vaalit?
» Julius "Juju" Kivi USA:n vaalien jälkitunnelmissa (VIDEOITA)