Crux sola est nostra theologia – Risti yksin on meidän teologiamme

kirjoittaja jarrut To Heinä 19, 2018 12:45 pm

Crux sola est nostra theologia – Risti yksin on meidän teologiamme

Evankeliumin opintoyhdistys (EVOP) perustettiin toukokuussa 2003. Ensi kuun alussa tulee siis kuluneeksi 10 vuotta yhdistyksen perustamisesta. Toiko uusi yhdistys mitään uutta esille? Jumalan kansan kaksituhatta vuotta jatkuneen vaelluksen kannalta EVOP ei tuonut eikä ole tuonut esille mitään uutta. Monet muuta tarjoavat kyllä vanhan sijalle uutta, mutta ei EVOP. Mutta nykyisen kristillisen opetuksen keskelle EVOP toi uutta, sellaista vanhaa, joka viime vuosikymmeninä on jäänyt yhä enemmän taustalle.

Opetuksessa uudet virtaukset, mukaan lukien vaaralliset harhavirtaukset sekä voimakas panostus ihmisten tekemiseen ja toimimiseen, ovat saaneet Suomessakin paljon sijaa. EVOP:n opettajien keskittyminen kristikunnan vanhoihin perusopetuksiin, jotka koskevat siitä, miten Jumala pelastaa syntisen, on monien mielestä uutta. Jotkut ovat ilmaisseet asian niin, etteivät he ole ennen edes tienneet, että kristinuskossa on sellaisia Jumalan armon aarteita, mistä he ovat EVOP:n lehdissä ja Kristus-päivillä kuulleet.

Asian voi ilmaista seuraavilla kolmella lainauksella apostoli Paavalin kirjeistä. Käytyään julistamassa Korintissa Paavali kirjoitti tavoitteistaan tavalla, johon EVOP ja sen piirissä toimivat opettajat yhtyvät. Apostoli kertoi: ”En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta” (1. Kor. 2:2). Tällainen on EVOP:n opetuksen rajaus. Monelle kuulijalle on ollut uutta, että Kristus on keskus, Kristus on pääasia.

Ja hän on keskus niin, että emme julista Kristusta yleisellä tasolla ja kerro asioista, jotka voidaan jotenkin liittää häneen, vaan kerromme ristiinnaulitusta Kristuksesta, siis siitä, mitä Kristus ristillä teki. Voimme kiteyttää opetuksemme lauseeseen Crux sola est nostra theologia, Risti yksin on meidän oppimme Jumalasta (teologiamme). Tämä erottaa EVOP:n opetuksen monien muiden Kristus-opetusten joukosta. Tämä myös erotta EVOP:n monista tämän hetken harhaliikkeistä.

Toinen lainaus Paavalin kirjeestä on kuin jatkoa edelliseen, vaikka ote on kirjeen loppupuolelta. Paavali jatkaa antamansa opetuksen pääkohtien kertaamista: ”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: - Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu.” (1. Kor. 15:3.) Kristus ristiinnaulittiin ihmisten tähden. Hänen tekonsa ei ole hänen oma asiansa tai Jumalan ja hänen välinen asia, vaan ”hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha” (Jes. 53:5).

Ihmisten synnit olivat Kristuksen kuoleman syy. Jumalan teot koskevat meitä, kehoamme, sieluamme, elämäämme, iäisyyttämme. Kolmas lainaus on Paavalin Galatalaiskirjeestä, jossa hän kertoo henkilökohtaisesta suhteestaan sovittajaansa: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.” (Gal. 2:20.) Usko kohdistuu ristiinnaulittuun.

Tämä osoittaa, missä apostolin hengellisen elämän painopiste oli. Se oli jatkuvaa uskoa hänen puolestaan kuolleeseen Kris- tukseen. Jatkuvaa uskoa. Juuri tällaiseen hengenelämään EVOP opetuksellaan pyrkii. Tavoitteena on, että kristittyjen huomion pääpaino ei olisi heissä, vaan että he ymmärtäisivät äsken lainatun jakeen alkusanat: ”En enää elä minä.” Paavali sanoo myös, että kristityn ”ruumis on kuollut synnin tähden” (Room. 8:10).

Siksi lain koskettaman ihmisen huomio saa koko elämän ajan olla oman ruumiin sijasta Kristuksessa ja hänen teoissaan. ”Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden” (Room. 8:10). Tämä on ilmaistu myös niin, että meidän elämämme on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa. Pietismi toi aikanaan kristittyjen elämän heidän huomionsa ja tarkkailunsa kohteeksi. Kristuksen sovitustyö oli tarpeen syntisen elämän peittämiseksi Kristuksen verellä.

Mutta sen jälkeen tarkkaavaisuus siirtyi Kristuksen elämästä ja kuolemasta kristityn omaan elämään ja sen parantamiseen. Paine elämän muuttamiseen moitteettomaksi syntyi pietismin ihmiskeskeisestä opetuksesta, jonka avainsana oli pietas = hurskas. Kristillisyys ”kiepsahti” näin 1600-luvulta lähtien niin, että Jumala/Kristus -keskeisestä kristillisyydestä tuli ihmiskeskeistä kristillisyyttä.

Ei enää kysytty niinkään: ”Mitä Jumala on tehnyt?” vaan ruvettiin kysymään ”Mitä minun pitää tehdä?” Jumalan pelastustyön sisällön ja merkityksen opettaminen on EVOP:n kutsumus. Opettamiselle ei tässä tarkoiteta tiedon lisäämistä vaan opetusta, jossa Jumalan valmistama evankeliumi, armo, annetaan turvalliseksi pohjaksi, jonka päälle ihminen voi turvallisesti laskeutua lepäämään ja palvelemaan.

Per-Olof Malk
https://www.evankeliumikoulu.fi/wp-content/uploads/2014/12/AR_2013-2.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30