LEIJONAN TODISTUS THE LION'S TESTIMONY Arye Bar David Edited by Tim Moore

kirjoittaja jarrut La Kesä 08, 2024 6:32 am

LEIJONAN TODISTUS THE LION'S TESTIMONY
Arye Bar David
Edited by Tim Moore

Tämä artikkeli on julkaistu lehdessä Lamplighter (Marras-Joulukuu -23)
Tarina Israelin sinnikkyydestä, samoin kuin sen palauttaminen
kansakunnaksi, yltää yli koko ihmiskunnan historian. Kaikki
annetut lupaukset Abramille, siirretyt hänen lupauksen
pojalleen Iisakille, Iisakin pojalle Jaakobille ja Israelin lasten
monille sukupolville, on pidetty. umala on siunannut Abrahamin
jälkeläisiä ja tehnyt heidät meren rantahiekan kaltaiseksi. Hän on
käyttänyt heitä suhteen odistajina ja siunauksen välittäjänä. Taistelut ovat
raivonneet – hengellisessä maailmassa ja maan päällä - Hänen ikuisen suunnitelmansa
järkyttämiseksi. Mutta Jumala on järjestänyt kaiken omaksi kunniakseen ja
niiden hyväksi, jotka luottavat häneen.

Olisi helppoa keskittyä niin kattavaan yleiskatsaukseen, että voisimme
unohtaa todistuksen yksilöjuutalaiselta, joka on luottanut siihen suureen,
jonka nimi on MINÄ OLEN. Abrahamin pojat ja tyttäret ovat seuranneet
hänen jalanjäljissään uskomalla Jumalaan ja pyrkimällä tottelemaan
Häntä. Yksi tällainen mies on Arye Bar David.

Leijona
Esittelin Arye'n Christ in Prophecy -katsojille vuonna 2023. Hän on hyvän
ystäväni setä, joka toimii oppaana monilla Lamb & Lion Ministries'in
Israelin matkoilla. Arye on yksi Israeliin ennen vuotta 1948 asettuneen
juutalaisparin pojista – yksi ensimmäisistä messiaanisista perheistä
maassa. Tähän päivään asti Bar David'it ovat olleet voimakas todistaja
juutalaisesta Messiaastamme Israelissa.

Hepreaksi Arye tarkoittaa "leijona". Tämä rohkea, tanakka mies ilmentää
Joosuan ja Kaalebin henkeä. Hän julistaa häpeämättä valintansa palvella
Herraa ja on edelleen innokas palvelemaan Herraa rohkeasti, vaikka on
elänyt jo pitkälle 8. vuosikymmentään.

Kahdella eri Israelin matkallamme Arye jakoi todistuksensa taistelemisesta
kahdessa suuressa sodassa – kuuden päivän sodassa vuonna 1967 ja Jom
Kippur -sodassa vuonna 1973. Hänen kokemuksensa osoittaa Juudan
Leijonan voiman suojella ja varjella niitä, jotka ovat Hänen.
Tässä on nyt Arye'n todistus:

Koko nimeni on Arye Yehuda Bar David – joka hepreaksi tarkoittaa Juudan
Leijona, Daavidin poika. Vanhemmillani oli kuusi poikaa ja yksi tytär ja he
halusivat, että nimeni viittaisi heidän uskoonsa Jeshuaan.
Bar David'it olivat ensimmäisiä Jeshuaan uskovia juutalaisia
nykyaikaisessa Israelissa. Vanhempieni usko oli hyvin tärkeä
perheellemme. Joka ilta kokoonnuimme perheenä soittamaan
instrumentteja ja palvomaan Herraa. Olin ainoa, joka soitti myöhemmin
ammattimaisesti Jerusalemin sinfoniaorkesterissa. Olin kapellimestari ja
kontrabasisti.

Kun olin poikanen, suurperheemme kokoontui neljä kertaa viikossa
kotiimme. Isäni opetti meille Herrasta. Meillä oli kaksi teemajaetta
kotonamme – perhekirkossamme. Yksi oli Ps. 91:7: "Vaikka tuhat kaatuisi
sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu."
Hepreaksi viimeinen lause on "eleka lo yiggas" - se ei tule sinulle; se ei
pääse edes lähelle. Se on erittäin vahva lausunto, kuten "it will not touch
you (se ei kosketa sinua)" englanniksi. Toinen jae oli Samuelin sana
Saulille 1.Sml 15:22: "kuuliaisuus on parempi kuin uhri ."
Kun vartut kuullessasi tällaisia sanoja jo ennen, kuin osaat lukea tai
kirjoittaa, kun katsot isääsi jakamassa Sanaa ja näet sanat hänen
vasemmalla ja oikealla puolellaan, nuo sanat menevät syvälle sisimpääsi.
Kasvoin täydessä uskossa siihen, että Jumala on tällä tavalla todellinen.
Nuo sanat osoittautuivat elintärkeiksi, kun huomasin johtavani miehiä
taisteluun.

Kuusi sodan päivää
Ensimmäinen sota, johon osallistuin, oli kuuden päivän sota. Olen syntynyt
vuonna 1947 ja täytin äskettäin 75 vuotta. Minulle oli tärkeää olla 75v,
koska tiesin, että tullessaan maahan Aabraham oli 75v. Hän ei ollut
pyörtyvä vanha mies edes tuossa iässä! Kuullessaan, että hänen
veljenpoikansa Loot oli otettu vangiksi, myös Aabraham johti 310
miestään taisteluun. He ajoivat vihollista takaa Damaskosta pohjoiseen.
Aabraham oli rauhan mies, mutta kun hänet pakotettiin taistelemaan,
hän oli erinomainen armeijan komentaja. Se vakuutti minulle, että
armeijan komentajana oleminen ei ole ristiriidassa Jumalaan uskomisen
kanssa.

Kun liityin Israelin puolustusvoimiin, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi
laskuvarjojoukkoihin, koska silloin ja nyt laskuvarjojääkärit ovat IDF:n
keihäänkärkijoukko, joka taistee jokaisessa taistelussa. Kristittyjen pitäisi
aina etsiä vaikeimpia paikkoja palvella – pimeimpiä paikkoja loistaa
valona. Meidän on oltava vaarallisimmassa paikassa. Bar David'in
perheessä on tähän päivään asti perinne, että jokainen palvelee
laskuvarjovarjojääkärinä tai erikoistaisteluyksiköissä.

Laskuvarjosotilaiden koulutus oli hyvin tiukkaa – hyppääminen ja
taisteluharjoittelu. Palveltuani vain viisi kuukautta alkoi kuuden päivän
sota. Yksikköni osallistui taisteluun jokaisena noista kuudesta päivästä –
kokemus, joka vanhentaa ihmistä hyvin nopeasti. Sota ei ole romanttinen
seikkailu. Kauhu ja sodan haju pysyvät kanssasi – kuten myös niin monien
nuorten miesten menetys.

Mutta Jumala varjeli noiden kuuden päivän ajan ja Israel voitti suuren
voiton – niin suuren, että se tuli liian luottavaiseksi omaan sotilaalliseen
kykyynsä ja unohti antaa kunnian Jumalalle.

Arye vuonna 1973 (oikealla)
Yom Kippur
Vain kuusi vuotta myöhemmin Israel joutui toiseen sotaan, joka
taistelukentällä oli paljon uhkaavampi.
Kokeneena sotilaana olin tuolloin noin 20 sotilaan komentaja. Kun meidät
mobilisoitiin liittymään taisteluun, IDF oli juuri ylittämässä Suezin
kanavaa. Yksikköni määrättiin tunkeutumaan Egyptiin ja hyökkäämään
tukikohtiin, jotka ampuivat ohjuksia kohti IAF:n koneitamme. Monta
lentäjää menetettiin maasta-ilmaan-ohjusten vuoksi, ennenkuin
eliminoimme tämän uhan.

Yksikköni osasi navigoida. Olin saanut ammatillisen koulutuksen ja pystyin
navigoimaan yöllä 30 kilometriä päästäkseni täsmälliseen paikkaan.
Sitten tuhosimme kohteen ja katosimme. Tämä rooli oli elintärkeä
Israelille, jotta se yliotteen saamiseksi ilmataistelussa – jotta
lentokoneemme voisivat puolustaa sotilaitamme ja hyökätä vihollista
vastaan.

Kun eräänä iltana hyvin myöhään olimme valmistautumassa taisteluun,
joku tuli toisesta yksiköstä ja huusi pimeyteen: "Onko Arye täällä?".
Vastasin ja sanoin: "Kyllä, olen täällä." "Voitko tulla minun yksikkööni?"
"Mistä on kysymys?" Kysyin. "Jotkut sotilaista tulivat juuri Yhdysvalloista."
"He kertoivat meille järjestöstö Jews for Jesus. Tiedämme, että sinä uskot
Jeshuaan. Voitko tulla kertomaan meille enemmän siitä, mitä tämä on?"
Oli vuosi 1973. Jews for Jesus oli silloin hyvin suosittu länsimaissa, mutta
ei yhtä tunnettu Israelissa.

Huusin takaisin pimeässä: "Jos sotilaani sallivat sen, minä teen sen."
Sotilaani huusivat: "Ei! Hän on meidän kanssamme. Jos haluatte kuulla,
niin tulkaa tänne." Niinpä tuo mies palasi yksikköönsä ja kohta hänen
miehensä kävelivät pimeässä puiden välistä liittyäkseen seuraamme.
Muutamassa minuutissa löysin itseni satojen ja taas satojen
laskuvarjojääkäreiden ympäröimänä - odottamassa, että selittäisin heille
Jeshuaa. Yksi jääkäri, joka oli kuuluisa polkupyöräilijä, mutta niin kevyt,
että meidän oli lastattava hänet perunoilla hänen hypätessään, huusi:
"Okei, Arye. Aloita!"

Seuraavan puolen tunnin ajan kerroin heille jakeista, joita olin oppinut
lapsuudesta lähtien. Profetiat Hesekieliltä ja muualta Raamatussa tulivat
mieleeni ja kerroin heille, että Israelin olemassaolo oli Jumalan muinaisten
lupausten täyttymys. Mutta tein myös jotakin sellaista, jota Jeesukseen
uskovat juutalaiset tuskin koskaan tekevät Israelissa: Kerroin heille
Jeesuksen verestä ja rististä. Useimmat juutalaiset eivät halua kuulla tätä
sanomaa, koska se saa heidät ajattelemaan inkvisitiota...ja vainoa, mutta
sinä iltana huomasin puhuvani yhä uudelleen ja uudelleen Jeesuksen
verestä ja syntien anteeksiannosta, jotta ihminen voi tulla Jumalan eteen
puhtaalla omallatunnolla.

Myöhemmin muistin, mitä Paavali sanoi 1. Timoteuskirjeessä, että hänen
opetuksensa päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja
hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. (1:5). Se on hyvin
tärkeää sotilaalle, kun hän on menossa taisteluun ja ajattelee, että
todennäköisyys on 90%, että hän kuolee. Et voi uskoa, kuinka likainen
omatunto rasittaa urheintakin sotilasta!

Lopetettuani sireeni soi ja meidän oli valmistauduttava juoksemaan
koneelle, joka veisi meidät rintamalle. Eräs nuori rabbi sanoi: "Arye vain
käyttää hyväksi sotapelkoamme pelotellakseen meidät uskomaan samalla
tavalla kuin hän." Välittömästi sotilaat hänen kummallakin puolellaan
työnsivät hänet takaisin alas ja sanoivat: "Ainakin hän antaa meille
toivoa! Mitä sinä annat meille?"

Myöhemmin, kun etenimme jalan, saatoin aistia, että mieheni purnasivat
minua vastaan. Pysäytin yksikön ja sanoin heille näin: "Tiedän, mitä
ajattelette minusta ja mitä sanotte. Nyt minä sanon teille: jos uskoni
Jeshuaan, Jumalan todelliseen Poikaan ei ole oikein, haluan olla
ensimmäinen, joka kuolee tässä sodassa. Jos olen väärässä, en ansaitse
olla elossa. Mutta jos olen oikeassa, tulette näkemään omin silmin, kuinka
Jumala suojelee niitä, jotka ovat Hänen."

Sinä olet ihmisten valo
Jatkoimme välittömästi tehtävämme toteuttamista. Toisena päivänä
jouduimme egyptiläisten väijytykseen ja hirveä ristituli osui meihin vain 60
metrin etäisyydeltä. Seitsemän miestä ensimmäisestä rivistämme
haavoittui ja yksi kuoli. Vaikka olimme ansassa, takanamme ollut yksikkö
ei auttanut meitä ampumalla vetääkseen vihollisen tulen pois luotamme.
Niinpä nousin ylös kesken taistelun ja kävelin takaisin ja löysin nuo miehet
- rabbi mukaan lukien - kyyristelemässä ojassa. Egyptiläiset kohdistivat
tulituksensa minuun, mutta tiesin, että yhdelläkään luodilla ei ole lupaa
koskea minuun. Kun luodit surahtelivat ympärilläni kuin vihaiset
mehiläiset, seisoin tuon ojan yllä ja huusin: "Nyt te näette silmillänne!"
Myöhemmin meidän oli löydettävä tie takaisin taistelukentän poikki
liittyäksemme takaisin IDF:ään. Taivas oli pimeä, joten tähdet eivät
opastaneet meitä. Maasto oli merkitsemätön eikä meillä ollut varusteita,
joilla voisimme havaita vihollisen...tai maamiinoja tai muita vaaroja.
Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi johtamaan ryhmämme takaisin
egyptiläisten linjojen läpi ja komentajani kysyi: "Miten aiot löytää
turvallisen kulkureitin?" Vastasin: "Jumala näyttää minulle tien."

Kun lähdimme liikkeelle, näin hyvin kirkkaan valon kaukana ja
horisontin yläpuolella. Se ei imuistuttanut mitään koskaan ennen
näkemääni Paljon myöhemmin IDF:n rabbitpyysivät minua
kuvailemaan sitä ja sanoi n, että tiedän, miltä panssarivaunun
valonheitin näyttää kahden kilometrin päästä.

Tämä oli tuhat kertaa kirkkaampi.
Johdin yksinkertaisesti mieheni kohti valoa. Kukaan toisista ei kuitenkaan nähnyt sitä.
Kun valo siirtyi, käänsin miehiä sitä mukaa oikealle ja vasemmalle luottaen siihen, että
se johtaisi meidät turvaan. Sotilaani hermostuivat ja kysyivät,"Mistä tiedät?
Mistä tiedät?" Vastasin: "Valo! Valo!"

Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta
sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
1.Tim. 1:5

Sotilaani hermostuivat entisestään, minkä ymmärrän. He huusivat jälleen:
"Mistä tiedät? Tämä on typerää, mahdotonta!" Mutta minä tiesin, että
tätä valoa meidän oli seurattava. Jumala johti meitä. Kun valo siirtyi ja
liikkui, johdin mieheni vihollislinjojen läpi aina Ismailian hiekkadyyneille
asti. Ja sitten valo yhtäkkiä katosi. Ymmärsin heti, että olimme hyvin
lähellä yksikköämme. Kun komentajani näki meidät kävelemässä
aavikolta, hän sanoi: "En uskonut, että yksikään teistä pääsisi elävänä ulos
sieltä, missä olitte." Mutta jokainen sotilas, joka oli kanssani seuratessani
valoa, saapui turvallisesti perille.

Valon seuraaminen
Kun katson taaksepäin nytkin, sanon: "Kiitos Herralle isästäni ja äidistäni!"
He antoivat minulle täyden ymmärryksen siitä, mihin me uskomme. Tulen
aina puhumaan Herrasta. Olen elänyt nähdäkseni uuden uskovien
sukupolven kasvavan Israelissa.

Maailma tulee sanomaan: "Mistä tiedät? Tämä on typerää!" Muut
kansakunnat katsovat Israelia ja sanovat: "Emme uskoneet, että
selviäisitte!" Mutta Israel tulee selviytymään. Ja jos ne, jotka tuntevat
Jeshuan—Jeesuksen— seuraavat Hänen valoaan, me voimme johdattaa
muita elämään.

Meidän tarvitsee vain totella. Jumala huolehtii siitä, ettemme kaadu.
Vihollisemme pahat suunnitelmat eivät edes kosketa meitä''

https://asiakas.kotisivukone.com/files/cuttingedgefinland.kotisivukone.com/11_Leijonan_todistus.pdf

LEIJONAN TODISTUS THE LION'S TESTIMONY Arye Bar David Edited by Tim Moore

LEIJONAN TODISTUS THE LION'S TESTIMONY Arye Bar David Edited by Tim Moore

LEIJONAN TODISTUS THE LION'S TESTIMONYArye Bar DavidEdited by Tim Moore

Leijona

Kuusi sodan päivää

Arye vuonna 1973 (oikealla)Yom Kippur

Sinä olet ihmisten valo

Valon seuraaminen

LEIJONAN TODISTUS THE LION'S TESTIMONY
Arye Bar David
Edited by Tim Moore

Arye vuonna 1973 (oikealla)
Yom Kippur